En päässyt näkemään Metropolitan-oopperan ensimmäistä suoraa lähetystä Lahden Kuvapalatsiin. Se oli yleisömenestys niin Lahdessa kuin muuallakin. Karita Mattila ja Juha Uusitalo vetivät niin hyvin, että kaikissa Finnkinon teattereissa ympäri maan olivat kaikki salit loppuunmyytyjä.
Arki koettiin nyt lauantaina, kun New Yorkista tuli suorana satelliittilähetyksenä John Adamsin ooppera Doctor Atomic (2005). Kuvapalatsissa meitä oli 22 katsojaa. Sanotaan, että Lahti on musiikkikaupunki... Harmi, jos nämä esitykset joudutaan lopettamaan huonon menekin takia.
Kokemus oli hurja, tai paremminkin järkyttävä, sillä Adamsin oopperan aihe on raju. Se kertoo maailman ensimmäistä ydinasetta kehittäneestä J. Robert Oppenheimerista (1904 - 1967) ja Los Alamosin laboratorioalueella New Mexicossa tehdystä ensimmäisestä atomipommikokeesta heinäkuussa 1945. Ooppera päättyy ensimmäisen pommin räjäytykseen, mitä edeltää varttitunnin jakso niin piinaavaa jännitystä, että en ole tainnut sellaista aikaisemmin oopperassa kokea. Kun sitten orkesteri hiljenee, kuuluu hiljaisuudesta hento naisen ääni, joka alkaa toistaa lyhyitä lauseita japaniksi: "Voisitteko antaa vettä... Missä lapseni ovat... Missä lapseni ovat... Voisitteko antaa vettä..." (nämä tekstit heijastetaan näyttämölle englanniksi) - on siirrytty kuukausi eteenpäin Hiroshimaan ja Nagasakiin. Kurkussani oli vähintään plutoniumatomin kokoinen pala.
Finnkinolta tämä on kovan luokan kulttuuriteko. Jäljellä on vielä kahdeksan muuta suoraa lähetystä Metropolitanista. Eikä lippu esitykseen maksa kuin 29 euroa. Katsomisolosuhteet ovat loistavat, kuten uusissa elokuvateattereissa nykyisin on. Penkit ovat sata kertaa mukavammat kuin Kansallisoopperassa tai Sibeliustalossa, teräväpiirtokuva isolla kankaalla on täydellinen ja äänentoista huippuluokkaa.
Elävästä teatteritilanteesta jää tietenkin jotakin pientä uupumaan, mutta vastapainoksi tällainen elokuvattu lähetys oopperasta on jopa parempi kuin nähtynä jostakin oopperan kolmannelta parvelta. Doctor Atomic oli ohjattu, kuvattu ja "leikattu" erinomaisesti. Lisäksi bonuksena saatiin väliajalla John Adamsin ja pääroolin laulaneen Gerald Finleyn (kuvassa) suorat haastattelut kulissien takaa. Ne konjakit ja sherryt jäivät kuitenkin väliajalta puuttumaan, ja ehkä se olikin syy huonoon yleisömenestykseen Lahdessa, ja varsinkin se, että elokuvateatteri ei ole kanonisoitu eliittiväen näyttäytymispaikaksi - siellähän joutui nytkin olemaan samoissa aulatiloissa jopa Bondin-katsojien kanssa.
Finley on muuten se sama baritoni, joka Kansallisoopperassa lauloi Kaija Saariahon Kaukaisessa rakkaudessa (2000). Doctor Atomicin libreton kirjoittanut Peter Sellars on tämän hetken suurimpia nimiä oopperan maailmassa, ja Suomessa hänet tunnetaan yhteistyöstään Kaija Saariahon ja Esa-Pekka Salosen kanssa.
Metropolitanin orkesteria johti Alan Gilbert. Adamsin musiikki on monimuotoisempaa kuin Kaija Saariahon. Kun sanotaan, että musiikin elementit ovat melodia, rytmi ja harmonia, niin Adamsin musiikissa nämä kaikki ovat kohdallaan. Ammattimusiikki-ihmiset ovat sanoneet, että Adamsin nykytuotannossa kuuluu varsinkin myöhäisromantiikan vaikutus. Doctor Atomic sisältää runsaasti kaunista laulumusiikkia sekä solisteille että isolle kuorolle.
Kuvapalatsin Metropolitan-sarja jatkuu tästä eteenpäin seuraavasti:
22.11. Hector Berlioz: Faustin tuomio
20.12. Jules Massenet: Thais
10.1. Giacomo Puccini: La Rondine
24.1. Christoph Willibald Gluck: Orfeus ja Euridike
7.2. Gaetano Donizetti: Lucia di Lammermoor
7.3. Giacomo Puccini: Madama Butterfly
21.3. Vincenzo Bellini: Unissakävelijä
9.5. Gioacchino Rossini: Tuhkimo
kari.naskinen@gmail.com
Arki koettiin nyt lauantaina, kun New Yorkista tuli suorana satelliittilähetyksenä John Adamsin ooppera Doctor Atomic (2005). Kuvapalatsissa meitä oli 22 katsojaa. Sanotaan, että Lahti on musiikkikaupunki... Harmi, jos nämä esitykset joudutaan lopettamaan huonon menekin takia.
Kokemus oli hurja, tai paremminkin järkyttävä, sillä Adamsin oopperan aihe on raju. Se kertoo maailman ensimmäistä ydinasetta kehittäneestä J. Robert Oppenheimerista (1904 - 1967) ja Los Alamosin laboratorioalueella New Mexicossa tehdystä ensimmäisestä atomipommikokeesta heinäkuussa 1945. Ooppera päättyy ensimmäisen pommin räjäytykseen, mitä edeltää varttitunnin jakso niin piinaavaa jännitystä, että en ole tainnut sellaista aikaisemmin oopperassa kokea. Kun sitten orkesteri hiljenee, kuuluu hiljaisuudesta hento naisen ääni, joka alkaa toistaa lyhyitä lauseita japaniksi: "Voisitteko antaa vettä... Missä lapseni ovat... Missä lapseni ovat... Voisitteko antaa vettä..." (nämä tekstit heijastetaan näyttämölle englanniksi) - on siirrytty kuukausi eteenpäin Hiroshimaan ja Nagasakiin. Kurkussani oli vähintään plutoniumatomin kokoinen pala.
Finnkinolta tämä on kovan luokan kulttuuriteko. Jäljellä on vielä kahdeksan muuta suoraa lähetystä Metropolitanista. Eikä lippu esitykseen maksa kuin 29 euroa. Katsomisolosuhteet ovat loistavat, kuten uusissa elokuvateattereissa nykyisin on. Penkit ovat sata kertaa mukavammat kuin Kansallisoopperassa tai Sibeliustalossa, teräväpiirtokuva isolla kankaalla on täydellinen ja äänentoista huippuluokkaa.
Elävästä teatteritilanteesta jää tietenkin jotakin pientä uupumaan, mutta vastapainoksi tällainen elokuvattu lähetys oopperasta on jopa parempi kuin nähtynä jostakin oopperan kolmannelta parvelta. Doctor Atomic oli ohjattu, kuvattu ja "leikattu" erinomaisesti. Lisäksi bonuksena saatiin väliajalla John Adamsin ja pääroolin laulaneen Gerald Finleyn (kuvassa) suorat haastattelut kulissien takaa. Ne konjakit ja sherryt jäivät kuitenkin väliajalta puuttumaan, ja ehkä se olikin syy huonoon yleisömenestykseen Lahdessa, ja varsinkin se, että elokuvateatteri ei ole kanonisoitu eliittiväen näyttäytymispaikaksi - siellähän joutui nytkin olemaan samoissa aulatiloissa jopa Bondin-katsojien kanssa.
Finley on muuten se sama baritoni, joka Kansallisoopperassa lauloi Kaija Saariahon Kaukaisessa rakkaudessa (2000). Doctor Atomicin libreton kirjoittanut Peter Sellars on tämän hetken suurimpia nimiä oopperan maailmassa, ja Suomessa hänet tunnetaan yhteistyöstään Kaija Saariahon ja Esa-Pekka Salosen kanssa.
Metropolitanin orkesteria johti Alan Gilbert. Adamsin musiikki on monimuotoisempaa kuin Kaija Saariahon. Kun sanotaan, että musiikin elementit ovat melodia, rytmi ja harmonia, niin Adamsin musiikissa nämä kaikki ovat kohdallaan. Ammattimusiikki-ihmiset ovat sanoneet, että Adamsin nykytuotannossa kuuluu varsinkin myöhäisromantiikan vaikutus. Doctor Atomic sisältää runsaasti kaunista laulumusiikkia sekä solisteille että isolle kuorolle.
Kuvapalatsin Metropolitan-sarja jatkuu tästä eteenpäin seuraavasti:
22.11. Hector Berlioz: Faustin tuomio
20.12. Jules Massenet: Thais
10.1. Giacomo Puccini: La Rondine
24.1. Christoph Willibald Gluck: Orfeus ja Euridike
7.2. Gaetano Donizetti: Lucia di Lammermoor
7.3. Giacomo Puccini: Madama Butterfly
21.3. Vincenzo Bellini: Unissakävelijä
9.5. Gioacchino Rossini: Tuhkimo
kari.naskinen@gmail.com
