Lokakuun 25. päivänä edesmennyt kunnallisneuvos Tenho Iikkanen siunataan lauantaina 15.11. klo 14 Levon hautausmaan Metsäkap-pelissa. Muistotilaisuus järjestetään keskustan seurakuntakodissa, Rautatienkatu 21. Iikkanen oli kuollessaan 83-vuotias.Kun jokin aika sitten laadin listan Lahden kaikkien aikojen merkittävimmistä henkilöistä kautta aikojen (Mustaa valkoisella 14.10.2008), oli mukana myös Tenho Iikkanen, ja lyhyt luonnehdinta kuului: "pitkäaikainen työskentelijä Lahden hyväksi, sovittelija SDP:n ja Kokoomuksen joskus kiperissäkin vastakkainasetteluissa".
Juuri tätä Iikkanen oli. Kun oikeisto oli kunnallisvaaleissa 1976 saavuttanut voiton ja kääntänyt kaupunginvaltuuston porvarienemmistöiseksi 30-29, oli edessä uudenlainen tilanne. Tätä korosti samanaikaisesti tapahtunut kunnallislain muutos, millä poistettiin kaupunginjohtajat kaupunginhallituksen jäsenyydestä vuoden 1977 alusta lukien. Väliaikaisena kaupunginjohtajana Teemu Hiltusen (SDP) virkavapauden aikana toiminut Kalervo Aattela (SDP) ei enää voinut olla kh:n puheenjohtajana, vaan hänet korvasi luottamusmiehenä Markku Ahtela (Kok).
Kokoomuksella ja SDP:llä oli noiden vaalien jälkeen yhtä isot valtuustoryhmät (18), mutta oikeiston laaja vaaliliitto sai aikaan sen, että porvarit rohmusivat itselleen myös valtuuston puheenjohtajuuden (Oiva Linnavirta, Kok). Mielenkiintoista nähdä, miten nyt käy, kun kilpaillaan vaalikauden 2009-12 luottamushenkilöpaikoista.
"Kunnallispoliittinen tilanne muuttui ratkaisevasti. Voittajat esiintyivät ylimielisinä voittajina ja taas häviäjät huonoina häviäjinä", sanoi Iikkanen Lahden työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriateoksessa Vakaalla linjalla (2000). "Tästä seurasi tulehtunut tilanne, jolloin paljon asioita riitautettiin ja asioiden kulku lukkiutui." (Iikkanen itse oli Ahtialan sos.dem. työväenyhdistyksen miehiä.)
Oikeiston vaaliliiton muodostivat silloin Kokoomus, Keskusta, Kristilliset, Liberaalit, SMP ja RKP.
Iikkanen näki, että Lahden kehittymisen kannalta parasta oli lähteä sovittelevampaan politiikkaan ja yhteistyöhön. Kun vaalikausi 1977-80 läheni loppuaan, alettiin suunnitella tulevaa paremmassa hengessä:
"Keskustelin Väinö Saarion (Kok, kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1979-80) kanssa ja yhdessä totesimme, että järkevämpään kunnallispolitiikkaan päästään ainoastaan siten, että puheenjohtajuudet kaikissa hallintokunnissa jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja että kahden suurimman ryhmän kesken ryhdytään ainakin suurissa asioissa neuvottelemaan. Näin sitten tapahtuikin 1981 alusta lukien ja asiat alkoivat luistaa", muisteli Iikkanen.
Tämä konsensuspolitiikka parani entisestään, kun Seppo Välisalo (Kok) tuli kaupunginjohtajaksi. Tampereella Välisalo oli toiminut apulaiskaupunginjohtajana ja myös Kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtajana sekä tunsi sen tavan, millä siihen aikaan sikäläinen aseveliakseli toimi.
Välisalon tultua keskusteluyhteys Kokoomuksen ja SDP:n kesken parani Lahdessakin. Vuoden 1981 alusta kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Saario ja kapunginhallituksen puheenjohtajaksi Iikkanen.
Vähältä vain oli pitänyt Välisalon valinta. Valtuuston äänestyksessä hän voitti Kunnallisliiton osastopäällikön Pentti Vatajan (Kesk) 31-28.
Demareille tämä oli kova paikka. Kun oman ehdokkaan taakse ei saatu riittävää kannatusta edes toiselta vasemmistopuolueelta SKDL:ltä, päädyttiin Vatajan taakse. Kepulaisen ehdokkaan taakse menemiselle haettiin jopa SDP:n puoluejohdon tuki, mutta mikään ei auttanut, kun SKDL:n ryhmän taistolaiset äänestivät Välisaloa.
Sekin tässä asiassa oli, että jos Hiltuselle ei olisi 1974 myönnetty virkavapaata kaupunginjohtajan tehtävistä, olisivat demarit pystyneet valitsemaan hänen seuraajakseen oman miehensä. Tuolloin SDP oli vielä valtuuston suurin ryhmä ja valtuustossa oli vasemmisto-enemmistö 26-21 (valtuuston koko oli vielä silloin 47). Hiltunen siis päästettiin virkavapaalle valtiovarainministeriön valtiosihteeriksi. Vasta lokakuussa 1979 Lahdessa päätettiin, että virkavapaata ei enää jatketa, mutta se oli demareiden kannalta myöhäistä, koska valtuusto oli jo muuttunut oikeistoenemmistöiseksi.
Noina vuosina Iikkanen oli vahva mies Lahden demareissa. Sovittelijana hän oli korvaamaton. Valtuuston jäsenenä Iikkanen toimi 1957-68, sen puheenjohtajana 1969-76, ensimmäisenä vara-puheenjohtajana 1977-80 ja taas tavallisena jäsenenä 1981-92. Kaupunginhallituksen jäsenenä hän oli 1957-68 ja sen puheenjohtajana 1981-88. Kaikkiaan hänelle kertyi luottamus-tehtävävuosia 60. Lahden kultaisen mitalin Iikkanen sai 1985.
Tenho Iikkanen oli myös aktiivinen veteraanijärjestömies. Hän mm. toimi ensimmäisen kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisen pääjuhlan toimeenpanoa valmistelleen juhlatoimikunnan puheenjohtajana 1986. Iikkanen oli Lahden sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja.
kari.naskinen@gmail.com
