Kuva on vapunvietosta Uhtualla 1918. Suomalaiset heimosoturit ja kyläläiset olivat tutustuneet toisiinsa ja viettivät vappua yhdessä. Osa kylän nuorista miehistä oli kuitenkin jo siirtynyt Muurmannin radan varteen liittyäkseen suomalaisia vastustaviin joukkoihin. Kuva on Karjalan sivistysseuran verkkosivustolta, jossa seuran varapuheenjohtaja, historioitsija Pekka Vaara kirjoittaa suomalaisten aktivistien Itä-Karjalaan tekemästä valloitusretkestä. He olivat saaneet maaliskuun alkupäivinä Vaasan senaatilta tehtävän vapauttaa Karjala ja liittää se Suomeen.
Pekka Vaara kirjoittaa, että Karjalan sivistysseuran johtajat uskoivat rajantakaisten heimolaistensa nousevan Venäjän sortovaltaa vastaan ja liittyvän suomalaisiin vapauttajiin. Tämä vankka käsitys siirtyi vapautusretkikunnan johtoon nimetylle everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmille, jonka joukot astuivat rajan yli Raatteen kylässä 21.3.1918. Rajakylissä ja Vuokkiniemellä he kohtasivat hämmentyneen kansan, joka otti aseiden kanssa saapuneet vapauttajat vastaan epäluuloisina ja jopa vihamielisinä. Pidettiin kyläkokouksia, joissa heimosoturien valistusupseerit julistivat heimoveljeyttä ja vapautusta.
Odotettua
kansannousua ei tapahtunut, eikä suomalaisiin liittynyt
ensimmäistäkään karjalaismiestä. Jo viikkoa myöhemmin Malm
raportoi Uhtualta Mannerheimille
pettyneenä: ”Minua ihmetyttää, että ne miehet, jotka ovat
syntyneet Venäjän Karjalassa, siitä huolimatta, että he ovat
asuneet suuren osan elämästään Suomessa ja jotka minä tapasin
Sortavalassa ja Vaasassa, niin vähän tuntevat omaa kansaansa kuin
nyt on osoittautunut.”
Pekka
Vaaran
(s.
1950
Nivala)
sukujuuret ovat Uhtualla
Vienan
Karjalassa, jossa
hänen
isoisänsä oli
Andronovin
laukkuryssäsukua.
Isoisä
lähetettiin 1900-luvun alussa oppiin
Suomen
puolelle Nivalaan veljensä hoitamaan kauppaan. Ensimmäisen
maailmansodan
aikana hän
joutui pariksi vuodeksi Venäjän
armeijaan
ja palasi 1917 mennäkseen työhön suvun Oulaisissa
omistamaan
kauppaan. Isoisä ja hänen veljensä suomensivat sukunimensä
Vaaraksi 1918.
FINSKI
IZLOM
Nyt
löysin netistä tietoa Petroskoin yliopiston historiantutkijan
Denis
Popovin
kirjasta
Finskij
izlom (Финский излом), jossa
hän
kirjoittaa sotatoimista
Itä-Karjalassa ja
Petsamossa 1918-20. Popov
oli 2014 tavannut kirjamessuilla Viipurin Karjalankannaksen
sotamuseon johtajan Bair
Irintšejevin ja
se tapaaminen oli johtanut heimosodasta kertovan kirjan tekemiseen.
Irintšejevin
museo
julkaisi
kirjan 2022,
ja
varmaan olisin sen hankkinut sotamuseosta jo silloin, mutta Venäjän
sotatoimet lopettivat Viipurin-reissumme. Vuonna 2013 Viipurissa
avattu sotamuseo toimii entisen keskuskasarmin alueella
Torkkelinpuiston ja Linnankadun välissä.
Kirjan
pohjana on runsaasti aikaisemmin julkaisemattomia asiakirjoja
vuosilta
1918-23.
Kirjassa
on julkaistu
useita
dokumentteja, jotka
ovat Venäjän sota-arkistosta
RGVA:sta, Venäjän merivoimien valtionarkistosta, Karjalan
kansallisarkistosta, Venäjän turvallisuuspalvelun Karjalan
hallinnon arkistosta ja Murmannin
alueen valtionarkistosta.
Finskij
izlom on
venäläinen termi, joka
tarkoittaa suomalaisten murtoa
tai
tunkeutumista.
Tämän
suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen ja sissien intervention tavoite
oli
Vienan Karjalaan liittäminen
Suomeen tai itsenäisen karjalaisvaltion perustaminen
sinne.
Hanke
tyssäsi lopulta selvästi ja sen päätepiste oli Tarton
rauha, joka 1920
vahvisti
Neuvosto-Venäjän rajan eikä johtanut Itä-Karjalan liittämiseen
Suomeen.
BRITIT
AUTTOIVAT
VENÄLÄISIÄ
Suomalaisten
Itä-Karjalaan tekemien heimosotaretkien
tavoitteena oli vapauttaa
itäkarjalaisia ”bolševismin ikeestä”.
Heimosotureiden
hyökkäysjoukot
etenivät aluksi
kahteen
suuntaan, Kantalahteen ja Vienan
Kemiin.
Keväällä 1918 heimosoturit yrittivät
vallata myös Petsamon,
mutta jäivät tappiolle.
Toinen yritys oli alkuvuonna 1920 ja sekin
meni
myttyyn. Kohti Kantalahtea hyökänneen joukon
tavoitteena oli
myös
tuhota
sinne Pohjois-
Suomesta perääntyneitä suomalaisia
punakaartilaisia,
mutta
valkoiset
kärsivät
kuitenkin tappion. Vienan Kemin puolustajat
löivät myös
hyökkääjät, jotka
vetäytyivät
takaisin
Uhtuan pitäjään.
Popov kertoo, että Uhtuassa karjalaiset pyysivät
Kemin miehittäneiltä englantilaisilta aseita
taistellakseen suomalaisia vastaan. Englantilaiset
päättivät perustaa Karjalan rykmentin, jonka
johtajaksi tuli irlantilainen eversti Philip James
Woods, ja lokakuussa 1918 rykmentti ajoi
suomalaiset pois Uhtualta Suomen puolelle.
Philip Woods (1880 - 1961) oli unionistipoliitikko,
Pohjois-Irlannin alahuoneen jäsen. Kesäkuussa
1918 hän meni osaksi Murmannin joukkoja, jotka
osallistuivat liittoutuneiden väliintuloon Venäjälle.
Sen tehtävänä oli estää Itä-Karjalaa ja Murmannin
- Petrogradin rautatietä uhkaavien saksalais-
ja suomalaisjoukkojen Vienan-tutkimusmatka.
Toimiessaan Kemissä Vienanmeren rannalla Woods
perusti karjalaisrykmentin, jonka upseerit olivat
brittejä. "Irlannin karjalaiset", kuten heidät tunnettiin,
ottivat käyttöön Woodsin suunnitteleman
rykmenttimerkin, joka koostui vihreästä apilasta
oranssilla pellolla. Woods yhdessä muiden brittijoukkojen
kanssa evakuoitiin lokakuussa 1919 pois Venäjältä.
Syksyllä 1918 heimosoturit valtasivat Repolan
pitäjän ja kesällä 1919 Porajärven pitäjän.
Aunuksen retki 1919 oli suurin
heimosotaoperaatio. Sille osallistui
suomalaisia jääkäreitä ja Aunuksen
Vapaaehtoinen Armeija, joka koostui
suomalaisista ja aunukselaisista
vapaaehtoisista. Heimosoturit etenivät kahteen
pääsuuntaan, kohti Aunusta ja Petroskoita.
Alkumenestys kääntyi lopulta tappioksi.
Ratkaiseva merkitys oli Viteleen maihinnousulla,
jonka toteuttivat venäläiset punakaartilaiset
kesäkuussa 1919. Filipp Jegorovin perustama
Aunuksen kommunistinen joukko oli ensimmäisiä,
jotka kohtasivat suomalaisten hyökkäyksen
Aunuksen suunnalla.
Kirjassa kerrotaan myös Karjalan väliaikaisen
hallituksen perustamisesta ja kukistamisesta
1920. Sen tavoitteena oli Vienan Karjalan
itsenäistyminen Venäjästä.
Pekka Vaara kirjoittaa, että
sosialistivallankumouksellisten vaatimus maan
jakamisesta talonpojille kuulosti karjalaismiesten
mielissä oikealta. Siksi Suomen lumo ei vedonnut
- miksi ei olisi uskottu, että kansan ottaman vallan
myötä saataisiin bolševikkien lupaamaa rauhaa,
leipää ja maata tsaarin vallasta vapautuville kansoille?
Neuvostovallan todellisuus koettiin vasta myöhemmin.
kari.naskinen@gmail.com
