Oli Sputnik ja nyt on Suuri Gopnik

Kun kirjaston hyllyssä ei ollut Viktor Jerofejevin romaania Suuri Gopnik (Siltala, 2025), panin sen tilaukseen ja otin hyllystä Jerofejevin ensimmäisen romaanin Moskovan kaunotar (Otava, 1991). Sitä pystyin lukemaan 70 sivua, sillä se oli lähinnä pornoviihdettä. Moskovassa huoraava Irina kastettiin aikuisena ja tuossa tilaisuudessa vanha kirkonpalvelija ”kiskaisi pöksyjen kuminauhaa, jotta pyhä vesi valelisi myös kaikkein pyhimmän”. Urkuri Daton Irina näki kerran toisen naisen kanssa ja urkurin ”sileä perse kohoili huoran päällä”. Parin päivän päästä Suuri Gopnik tulikin Asikkalan kirjastosta ja heti kansikuvana oleva kollaasi osoitti, että Vladimir Putinista on kysymys. Melkein 600-sivuisessa romaanissa ei kertaakaan mainita Putinia nimeltä, mutta häntä tarkoitetaan. Berliinissä asuva emigrantti Jerofejevin kirja on kuitenkin paljon muutakin, se on seikkailua Venäjän lähihistoriassa, kirjailijan värikästä omaelämäkertaa, huumoria, todellisia tai keksittyjä anekdootteja ja ennen kaikkea ironiaa Putinista ja Venäjästä yleensäkin.

Ensin piti selvitettää, mitä tarkoittaa sana gopnik (гопник). Sanakirjojen mukaan se on venäläinen halventavaksi tarkoitettu termi, joka viittaa matalasti koulutettuun, ehkä rikolliseenkin alakulttuurin jäseneen, katujen huligaaniin. Gopnikeihin yhdistetään lorvailu, väkivaltaisuus, suvaitsemattomuus ja pienempiensä kiusaaminen. Yllään hänellä on usein Adidas-verkkarit. He viettävät aikaa kadulla kyykkyasennossa tupakoiden, juoden vodkaa ja syöden auringonkukansiemeniä. Mahdollisesti sana juontuu neuvostoajalta lyhenteestä GOP (Gorodskoje Obshtšestvo Prizrenija, köyhien ja kodittomien majoituspaikat), joiden asukkaat olivat usein marginaaliin ajautuneita. Jerofejev on haastatteluissa sanonut, että gopnikilla hän tarkoittaa kirjassaan kaduilta valtaan noussutta johtajaa. Jerofejevin mukaan sana tuli Venäjän arkipuheeseen ja kulttuuriin 1980-90-luvuilla.

Romaani on välillä rasittavan hajanainen, sinkoilee lyhyillä otsikoiduilla luvuillaan sinne tänne, mutta pitää sentään mielenkiinnon yllä muistuttamalla riittävän tiheästi oikeiden ihmisten mukanaolosta. Henkilökokoelma on laaja Iivana Julmasta Vladimir Vysotskiin ja Pussy Riotista Valeri Gergijeviin. Oikeista tapaamisistaan ihmisten kanssa Jerofejev kertoo esim. Ronald Reaganin käynnistä Moskovassa 1998 perestroikan kunniaksi: amerikkalaisten järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu myös Jerofejev, joka hetken aikaa oli melkein kahden Reaganin kanssa; muutaman sanan vaihdettuaan Reagan oli kysynyt kirjailijalta: ”Missä minä olen? Mikä maa tämä on?” Näköjään presidentti sairasti Alzheimerin tautia jo tuolloin.

Jo 15-vuotiaana Viktor Jerofejev oli tutustunut Vjatsheslav Molotoviin, kun perhe oli kesät datshalla Moskovan pohjoislaidalla, ja naapurissa siellä mökkikylässä vietti kesiään myös Molotov, Slava-setä. Tuli sinne aina vanhalla ZIM-limusiinilla, jonka nimilyhennys tuli tutusti autotehtaan nimestä Zavod imeni Molotova. Kerran Viktor kysyi Slava-sedältä: ”Mikä oikein on semmoinen Molotovin cocktail?” Slava-setä kääntyi hieman Viktoriin päin ja sanoi kädellään huitaisten: ”Se nyt on semmoista hölynpölyä.”

SUURI GOPNIK HALUAA
JÄÄDÄ VOITTAJATSAARIKSI

”Sputnik oli kaikille tuttu, mutta nyt tulee Gopnik”, kirjoittaa Jerofejev. Hänestä on tullut elävä ikoni. Hän tekee itsestään tarunomaista seikkailijaa, joka ratsastaa villeillä hevosilla ylävartalo paljaana, laskeutuu merenpohjaan etsimään aarteita, tekee viisi maalia jokaisessa lätkäottelussaan, soittaa pianoa ja aidon tsaarin tavoin hän julistaa voiton Ukrainasta pyhäksi. Hän on aikamme sankari, Venäjän maailmanmestari. Hän haluaa jäädä historiaan voittajatsaarina. Eikä Suuren Gopnikin todellisuuteen tappio mahdukaan.

Jerofejev kirjoittaa myös, että Venäjä ei mahdu neulansilmästä Eurooppaan eikä eurooppalaisuuteen. Ryyppäämme vodkaa ja rakastamme Ferrareita, mutta eurooppalaisia meistä ei tule. On vaikea uskoa, että Eurooppa-henki joskus tarttuisi kansaan. Tai pitää odottaa uutta Pietari Suurta pakollisina Eurooppa-mielisine reformeineen, mutta sellaista ei ole näköpiirissä.

Nyt meneillään oleva sota syntyi oudosti ja sen seuraukset ovat oudot. Venäjän piti pysäyttää Naton laajeneminen, mutta tulos oli päinvastainen, kun Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon. Ukrainasta taas tuli käytännössä koko Euroopan puolustaja. Metafyysinen sota johdattaa uskonnollisten tekstien pariin, eikä niissä apokalyptisissa taisteluissa pidetä pelkurimaisia tulitaukoja. Niissä taistellaan viimeiseen mieheen, ja Venäjällä on enemmän sotilaita, jotka pelkäävät enemmän upseereitaan kuin kuolemaa. Se auttaa taistelussa.

Jerofejevin viihderomaani julkaistiin Saksassa 2023. Jos suomennos on alkuperäisen mukainen, näki Jerofejev tilanteen tuolloin sellaisena, että jos Suuri Gopnik kaikesta huolimatta joutuisi huonoon tilanteeseen nurkkaan ahdettuna, hän heittäisi Kiovaa atomipommilla ja asettaisi Länneen vaikeaan asemaan.

Jerofejev esittää kolme vaihtoehtoa, mutta ilman atomipommia:
1. Suuri Gopnik lähtee, mutta kirjailija ei ennusta, mitä sen jälkeen.
2. USA ja Kiina sanovat yhteen ääneen: Jo riitti!
3. Ukrainan täydellinen uuvuttaminen.

Rauhaa ei siis synny helpolla.

KAKSI KERTAA ERO
KIRJAILIJALIITOSTA

Viktor Jerofejev ei ole mikä tahansa kirjailija. Hän on tullut piireihin isänsä, suurlähettiläs Vladimir Jerofejevin mukana. Lapsuutensa Viktor asui perheen kanssa Pariisissa. Isä oli jo toisen maailmansodan aikana ollut niissä hommissa Tukholmassa suurlähettiläs Aleksandra Kollontain avustajana. Tukholmasta hän tuli Kremliin Josif Stalinin henkilökohtaiseksi ranskan kielen tulkiksi.

Viktor Jerofejev valmistui Moskovan yliopistosta 1970 ja teki tohtorinväitöksen Fjodor Dostojevskista ja ranskalaisesta eksistentialismista. Neuvostoliiton aikana hän toimi nuorten kirjailijoiden Metropol-lehden päätoimittajana, mutta erotettiin väärien mielipiteidensä takia kirjailijaliitosta, mistä samalla seurasi isän uran katkeaminen. Myöhemmin kirjailija otettiin liittoon takaisin, mutta erotettiin jossain vaiheessa uudestaan. Berliinissä hän on asunut keväästä 2022.

Ei ihme, että 2005 perustettu Demokraattinen fasisminvastainen nuorisoliike (Naši) on näyttävästi tuhonnut Jerofejevin porno- ja pilkkakirjoja. Eikä tämä uusikaan kirja poikkea linjasta, vaikka sen jaksaakin lukea loppuun asti. Leninkin saa tästä osansa: ”Lenin piti suukottelua ilman erektiota porvarillisena hapatuksena ja kohotti ohikiitävän intohimon avioliiton ankeuden yläpuolelle”. Nyky-Venäjästä Jerofejev taas tietää, että naiset kokevat saavansa "naimisesta" suurimman nautinnon, jos onnistuvat piereskelemään sen aikana.

Muutenkin Jerofejev panee kaiken venäläisen matalaksi, koko kansa joka iikkaa myöten on huonoa ainesta, roskasakkia. Tässä ei tietenkään ole järkeä, mutta kirjanmyyntiä se edistää. Tai ehkä Juri Gagarin ja Laika saavat hyväksynnän, koska heitä ei kirjassa mainita. Presidiumiksi tämän kaksikon täydentää tekoäly-Sputnik. 

kari.naskinen@gmail.com