Murhia, itsemurhia, tuhopolttoja. Kalevalassa Kullervo joutuu väkivallan uhriksi ja myös itse syyllistyy julmuuksiin. Kuva suomalaisesta kansasta on ankea ja sankarikuva kaukana ihanteellisuudesta. Pahimmalta tuntuu Kullervosta itsestään: ”Synkeyden maa, hämärän maa.” Vaikka yhtäläisyysmerkkejä nytkin alamaissa olevan kansakunnan kanssa voi jotenkin tehdä, eivät asiat silti nyt ole yhtä synkeässä jamassa kuin Kullervolla. Näkyvä ja tuntuva poltinmerkki Kullervo silti on suomalaisessa taiteessa, kuin Kullervon otsaan poltettu orjan merkki.
Ensi perjantaina saa ensi-iltansa ensimmäinen kokoillan elokuva Kullervon tarinasta. Ohjaaja Antti J. Jokinen sanoo tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa, että tapahtumat sijoittuvat viitteellisesti 1100-luvulle, vaikka puvustuksen historiallisuudesta jouduttiin hieman tinkimään. Kaikki rakennukset tehtiin joka tapauksessa käsityönä vanhoilla menetelmillä, ja tuotantobudjetti olikin viisi miljoonaa euroa. Ilmeisesti on syntynyt iso historiallinen fantasiadraama, joka Jokisen kertoman mukaan korostaa enemmän tunnetta kuin väkivaltaa. Etukäteiskritiikkiäkin on jo tullut ja ennakkomainospätkien perusteella sanotusta luin jonkun kommentoineen näkemäänsä "geneeriseksi heavy metal -videoksi".
Tänä iltana tulee radiosta Aleksis Kiven Kullervo-näytelmästä (1864) tehdyn kuunnelman ensimmäinen puolen tunnin osa. Koska kaksi muutakin osaa ovat Yle Areenassa, kuuntelin ne jo. Mielenkiintoinen tapaus, sillä kysymyksessä on Radioteatterin esitys vuodelta 1957, sovittajina Eino S. Repo ja Pekka Lounela, ohjaajana Eero Leväluoma ja musiikin oli säveltänyt Ahti Sonninen. Kullervona on Heikki Savolainen ja mukana muitakin vanhoja tuttuja näyttelijöitä, jotka edelleen varttuneempi kuulija tuntee äänestä: Eino Kaipainen (Wäinö), Helge Herala (Ilmari), Rauha Rentola (Ilmarin emäntä), Heimo Lepistö (Tiimanen), Martti Kainulainen (Nyyrikki), Marja Korhonen (Ajatar) jne.
Aleksis Kivi ei näytelmäänsä tehnyt puhtaasti alkuperäisen Kullervon tarinan mukaan, mutta kuunnelma vielä korvissa ovat sen näkökulmat nyt mielessä. Kuunnelmantekijät sen sijaan tuntuvat noudattaneen ilmeisen tarkasti Kiven tekstiä, näytösten välissäkin kuuluttaja ilmoittaa, että ”näyttämölaitokset ovat muutetut” ja kertoo, missä ja millaisessa paikassa seuraava näytös tapahtuu. Keskeinen asia on joka tapauksessa säilytetty täysin: Kullervon lapsuudessa kokema vääryys ja yhteiskunnan hyljeksintä ovat muuttaneet hänet väkivaltaiseksi kostajaksi. Nykymaailmassa sanottaisiin, että Kullervo radikalisoitui.
Radikalisoituminen näkyy maailmassa monella tavalla. Arkipäiväisimmillään se on internetin sosiaalisessa mediassa, jossa vihaa ja kostoa lietsotaan päivittäin. Äärioikeistolaiset nostavat avoimesti esille rasismin ja natsismin myönteisessä mielessä, ja sama toistuu hieman siistimmin mutta samaa tarkoittaen äärireunalla toimivissa poliittisissa liikkeissä. Osa näistä liikkeistä on jo noussut pelottavan vahvoihin asemiin monissa maissa.
Aleksis Kiven Kullervo on raivokas nuori mies, joka ei enää lapsuuden nöyryytyksen jälkeen kykene sopeutumaan yhteiskuntaan. Kaiken pahan alku ja keskeinen hahmo Kullervon tragediassa on Kullervon setä Untamo, joka kahden miehen veljessodassa tappaa Kullervon isän Kalervon ja on syypää siihen, että Kullervo myydään orjaksi Ilmarille. Tämän kaiken seurauksena Kullervo kostaa tappamalla Untamon ja koko tämän perheen, ennen kuin tekee lopulta itsemurhan.
Kullervon jatkama kostonkierre johtaa lopulta hänen toivottoman katkeruutensa huipentumana itsemurhaan, ja sitä ennen voi tulkita niin, että hänen henkilökohtaisella tasollaan koko maailma tuhoutuu. Tällaisia kostonkierteitä on maailma täynnä, jengisodista Lähi-idän konflikteihin, samoin katuväkivalta, jossa uhreiksi joutuvat täysin ulkopuolisetkin.
Pohjoisen, hämärän suomalaisen realismin läpimurtona Kullervon tarina on ollut tehokas. Taiteessa se tunnetaan tämän Kiven kertomuksen lisäksi parhaiten Sibeliuksen kuorosinfoniasta, jossa solisteina viime keväänä Lahden kaupunginorkesterilla olivat Ville ja Johanna Rusanen. Lahden kaupunginorkesteri on myös nauhoittanut Sibeliustalossa Lauri Porran säveltämän musiikin uuteen Kullervo-elokuvaan. Tuttu on myös Aulis Sallisen Kullervo-ooppera (1992). Muutakin on, esimerkiksi Paavo Haavikko käsitteli Kullervoa Rauta-ajassa (1982) ja monologinäytelmässä Kullervon tarina (1982).
Kuvataiteessa ovat suuria tapauksia ja teoksia Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirous (1899) ja Kullervon sotaanlähtö (1901).
J.J.R Tolkien kirjoitti kesken jääneen novellin, joka julkaistiin 2015 ja joka perustui Kullervon tarinaan. Sen pohjalta syntyi Túrin Turambarin tarina.
"Pahat ovat olleet kaikki tiesi, Húrinin poika. Kiittäjätön kasvatti, lainsuojaton, ystäväsi murhaaja, rakkauden varas, Nargothrondin anastaja, uhkarohkea kapteeni ja sukulaistesi karkuri." (Lohikäärme Glaurung Túrinille)
kari.naskinen@gmail.com

