Laulavia pikku naisia

Tyttökirjallisuuden yksi suurimpia klassikkoja on varmaan amerikkalaisen Louisa May Alcottin romaani Pikku naisia (1868), josta suomeksikin on ilmestynyt niin monta painosta, etten saanut lukumäärästä selvää internettiä selaamalla. Lukenut en ole, mutta televisiosta tulleen kolmiosaisen minisarjan näin 2018. Nyt löytyi myös ooppera-dvd, joka oli tehty Houston Grand Operassa 1998. Kirjaa näytään suositeltavan 9-12-vuotiaille, mutta ooppera sopii hyvin kaikkien katsottavaksi, sillä Mark Adamon (s. 1962) musiikki soi parin tunnin ajan oikein mukavasti. Nykyoopperaksi sävellys on tavallista lyyrisempi ja laululinjat ovat selkeitä. Tarinan dramaattisimmissa kohdissa musiikkiin kyllä tulee monimutkaisempia rakenteita, mutta ei liian hankalasti.

Esitys on tietenkin täysipainoinen, sillä tekijät isossa oopperatalossa ovat kovaa tasoa. Nimet eivät läheskään aina sano täällä kaukana mitään, mutta yksi tuttu laulaja sentään on, kun neljästä sisaruksesta vanhimman Megin (16) roolin laulaa Joyce DiDonato. Hän on esiintynyt myös Helsingissä 2016 ja Turussa 2024 sekä nähty elokuvateattereiden suorissa Met-lähetyksissä. Muut siskot:
Jo – Stephanie Novacek
Beth – Stacey Tappan
Amy – Margaret Lloyd
Näiden solistien tiedoista näkyy, että kaikki ovat alan huippuja. Samoin miesrooleissa olevat, joista keskeisessä Laurien osassa on Chad Shelton. Tähän nimilistaan voi vielä lisätä Pikku naisista viimeksi tehdyn elokuvan (2019) pääroolien esittäjät: Emma Watson, Soarsie Ronan, Eliza Scanlen, Florence Pugh ja tällä hetkellä mieshurmureiden ykkösnimi Timothee Chalamet.

Yli 500-sivuinen romaani on laaja ja siinä on paljon sivujuonia. Tapahtumat sijoittuvat 1860-luvun Bostoniin sisällissodan aikana, jolloin tyttöjen isä on pappina rintamalla. Elämä on köyhää, ja koviakin kolauksia tytöt joutuvat kokemaan. Kontrastia tuo naapurissa asuvan rikkaan herra Lawrencen pojanpoika Laurie. Jo kuvaa kirjailijaa. Libreton kirjoitti Adamo itse tiivistäen tarinaa paljon. Monta sivuhahmoa hän jätti pois keskittyen vahvasti Jo´n sisäiseen ”painiskeluun”, ja sisartenvälisiin suhteisiin Adamo antoi enemmän painoarvoa kuin romaanin kevyemmässä tyylissä. Tosin etsimieni kirjallisuustietojen mukaan romaaninkin vakavat ydinteemat ovat kasvaminen, muutos ja perheen siteet. Adamo itse sanoo, että hän löysi romaanista sellaisen syvemmän teeman, että rakkaimmatkin ihmiset voivat "hyljätä" toiset, kun heidän tiensä erkanevat, ja tämä vain on hyväksyttävä. Ilmeisesti ooppera ei olekaan samalla tavalla kevyt kuin romaani, vaan korostaa menetystä ja muutosta.

Romaanin tavoin tässäkin viitataan John Bunyanin näytelmään Kristityn vaellus (1678), jonka päähenkilö etsii tietä ulos pahuuden kaupungista. Muita viittaustenkohteita ovat J.W. von Goethe ja John Keats. Tätä kokonaisuutta pitää hyvin kasassa musiikki, joka on puhdasta oopperaa, mutta tuo välillä mieleen vaikkapa bernsteinilaisen musikaalityylin. Itsekin hän on sanonut pitävänsä Stephen Sondheimin musikaalista Sweeney Todd, joka viime viikolla esitettiin Tampere-talossakin.

Mark Adamon toinen ooppera on Houstonin tilaama Lysistrata or the Nude Goddess. (2005). Hän on säveltänyt myös yhden sinfonisen kantaatin, harppukonserton ja kuoroteoksia. 

kari.naskinen@gmail.com