Masennus on nykyajan muotisairaus

Enää ei masennukseen tai vitutukseen sairastunut jää rannalle ruikuttamaan kuin tämä Edvard Munchin ystävä Jappe Nilssen, josta Munch teki maalauksen Melankolia. Japella oli mennyt romanttinen suhde poikki. Nyt kun vähänkin tunnettu ihminen masentuu, hän soittaa johonkin viihdelehteen ja kertoo, että hän voisi kertoa avoimesti surkeasta tilanteestaan. Muutaman päivän kuluttua ilmestyy lehti, joka paljastaa ko. henkilön ”rohkean eleen” tulla avoimesti julkisuuteen syvän ongelmansa kanssa - ”salailu, häpeä ja valehtelu aiheuttavat vain lisää pahaa” tai kuinka ”avioerosta ja raitistumisesta alkoi elämän tärkein matka”.

Tutkijaliiton uuden esseekirjasarjan toisessa osassa yhteiskuntatieteiden tohtori Jaakko Vuori kirjoittaa melankolian paluusta. Virta on myös kirjallisuuden ja filosofian harrastaja, joka on tutkinut melankolian historian monenlaisia muodonmuutoksia. Antiikissa melankolia oli erikoislaatuisten yksilöiden luonteenlaatu, joka kannusti rajojen rikkomiseen, moderni aika tunnisti melankoliassa kokemuksen todellisuuden mielettömyydestä ja samalla mahdollisuuden sen ylittämiseen, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa melankolia tai masennus ei ole vain häiriö, vaan narsistille yksi mahdollisuus toteuttaa omaa minäänsä.

”Melankolia on ollut erityisesti aristokraattisten älyköiden vaiva, ja nykymasennuksen voi nähdä aristokraattisen melankolian demokratisoitumisena”, kirjoittaa Vuori. Se on 2000-lukua leimaava aikalaissairaus. Uutta suomalaista autofiktiokirjallisuutta tutkittuaan Vuori tunnistaa masentuneisuuden erityisen muodon: uuden luovan keskiluokan melankolian, joka läpäisee kokemuksen elämästä kapitalistisessa yhteiskunnassa. Uusien romaanien lisäksi masennus tulee toistuvasti esille myös podcasteissa, Instagram-päivityksissä ja blogiteksteissä. Tämän luettuani jäin heti miettimään, olenko minä näissä blogijutuissani kirjoittanut masennuksistani, luultavasti tai ainakin olisi ollut aineksia, koska joskus on sellainen viilinki, että vituttaa kuin pientä eläintä. (Hauska sanonta tämä Li Anderssoninkin käyttämänä viime eduskuntavaalien jälkeen, kun Vasemmistoliiton kannatus oli pudonnut.)

En tunne pienten ja isojen eläinten sielunelämän eroja, mutta kyllä joskus vituttaa. Kun vaimo sitten on kysynyt, että mikä nyt erityisesti, on pitänyt vastata, että ihan kaikki, kaikki vituttaa. Onneksi olen kuitenkin jo eläkkeellä, eikä tarvitse olla samalla tavalla masentunut kuin Harry Salmenniemen autofiktioromaanin Varjotajunnan (2023) päähenkilö: ”Olen huonompaa ainesta. Olen kulttuurieliittiä enkä silti miltei tule toimeen. En osaa vieläkään elättää itseäni rehellisesti. Olen koko elämäni riippuvainen siitä hyväntahtoisuudesta, jota taiteilijoille yhä osoitetaan.”

Melankolia ja masennus ovat kasvavia ongelmia. Kelan korvaamista 16-34-vuotiaiden sairauspoissaoloista selvästi yli puolet liittyy nykyisin mielenterveysongelmiin. Fiinimmin ilmaistuna kysymys on myös ”burn outista”, joka sekin on näitä uuden ajan termejä vanhoista tutuista tapauksista. Masennusdiagnoosin stigma on osittain hävinnyt, mutta vieläkin melankoliaan ja nykymasennukseen liitetyissä syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tunteissa on silti kestämistä. Joskus ennen ei tarvinnut masennuksen kanssa pitkään kärvistellä, eikä sotekeskukseen soittaa, kun otti puoli pulloa kossua ja taas seuraavana päivänä täysi höyry päälle.

KOLME LUOKKAA

Suomen Tutkijaliitto on 1976 perustettu tieteellisen tutkimustyön harjoittajien yhdistys, joka tukee monitieteellistä ja kriittistä tutkimusta. Jaakko Vuoren nyt julkaistun esseen kirjoitustyötä tuki Koneen säätiö.

Suomen Tutkijaliitto ry:n alku sijoittui 70-luvun akateemiseen vasemmistolaiseen opiskelijaliikehdintään ja yhdistys perustettiinkin Sosialistisen opiskelijaliiton aloitteesta. Alusta asti Tutkijaliitto on julkaissut korkeatasoista Tiede & edistys -aikakauslehteä, jossa esitellään tutkimuksia erityisesti yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta sekä käydään aktiivisesti yhteiskunnallista ja tutkimuspoliittista keskustelua. Lehti ilmestyy sekä painettuna että avoimesti verkossa.

Tutkijaliiton julkaisutoimintaan liittyy myös kirjankustannus, joka näyttäytyy laajana liiton verkkosivustolla: Michel Foucaultin Turvallisuus, alue, väestö, Theodor W. Adornon Kymmenen puheenvuoroa yhteiskunnasta, Walter Benjaminin Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta, Friedrich Schillerin Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta jne. Uuden esseesarjankin kolmas kirja, Arja Karhumaan Kirjanpainajan levinneisyys lineaarisen ajattelun vyöhykkeellä on jo yöpöydällä.

Myös Jaakko Vuori käsittelee melankoliaesseessään yhteiskunnallista tilannetta lainaamalla saksalaisen sosiologin Andreas Reckwitzin tutkimusta länsimaisista yhteiskuntaluokista. Ylimmät luokat hän jättää omiin oloihinsa, mutta sen alapuolelle on nyt 2000-luvulla kolme keskiluokkaa:

1. Hegemonisen aseman saavuttanut ”uusi keskiluokka” koostuu tietotalouden ammateissa toimivista korkeasti koulutetuista ihmisistä, jotka kykenevät nauttimaan globaalin kapitalismin suomista kulutusmahdollisuuksista. Heille on statusarvoa Flow-festivaaleilla näyttäytymisellä, Applen tietokoneen käyttämisellä, Suomenlinnassa tai Vallilassa asumisella ja New Yorkissa tai Berliinissä käymisellä kotimaanmatkailun sijaan.

2. ”Vanha keskiluokka” on osa entistä teollisen yhteiskunnan keskiluokkaa, joka on säilyttänyt taloudellisen asemansa ainakin jossakin määrin. Tässä luokassa koetaan jonkinlaista statusahdistusta hegemonisen aseman menettämisestä; tämän vanhan keskiluokan pikkuporvarillinen elämänmuoto onkin uuden keskiluokan halveksunnan kohteena.

3. ”Prekaari luokka” koostuu niistä vanhan keskiluokan jäsenistä, joiden taloudellinen ja sosiaalinen asema on romahtanut. Prekaariin luokkaan kuuluvat lisäksi uuden digitaalisen talouden orjatyöläiset kuten esim. ruokalähetit ja verkkokauppojen varastotyöntekijät. Muita tämän luokan ammatteja ovat esim. bussikuski, siivooja, vartija ja nollatuntisopimuksella työskentelevä kaupan kassa. He kärsivät uupumuksenkaltaisesta masennuksesta, mutta se on yhtä näkymätöntä kuin heidän sosiaalinen olemassaolonsa.

kari.naskinen@gmail.com