Lehmän hermot

Minulla oli tämän jutun otsikko ja vähän alkua jo kirjoitettuna, kun tiistaiaamuna menin kuuntelemaan Lahden Tiedepäivän luentoja. Heti avausluennossa agroekologian entinen yliopistoprofessori Juha Helenius heijasti seinälle maaseutukuvan, jossa lehmäkin tietysti oli. Esille tuli myös lehmien piereskely, josta ilmakehään vapautuu pahaa kasvihuonekaasua metaania. Toinen kalvo tästä asiasta kuitenkin osoitti tilastollisesti, että moninkertaisesti pahempia metaanipäästöjen lähteitä ovat suot.

Tämä ei kuitenkaan ollut varsinainen aiheeni, vaan jatkoksi kanan aivoille (23.9.2025) piti perehtyä lehmän hermoihin. Tuttu asia, koska monilla ihmisilläkin on ”lehmän hermot”. Ovat rauhallisia, kärsivällisiä, eivät reagoi ärhäkkäästi ja mieluummin lähtevät hissukseen pois tilanteesta, jossa moni muu herkästi laukoo kovasanaisesti vastaan. Politiikassa tällaisia tilanteita varmaan on paljon, ja omasta lyhyestä muististani poimin nopeasti lehmänhermoisiksi Matti Vanhasen, Olli Rehnin, Pekka Haaviston ja Petteri Orpon. Päinvastaisista hikeentyjistä tulivat mieleen Harri Holkeri, Veikko Vennamo, Paavo Lipponen ja Timo Vornanen.

Lehmän hermot on kuitenkin väärä sanonta näihin asioihin. Sanonta perustuu lehmän ulkoiseen rauhallisuuteen ja varovaisuuteen. Lehmä ei yleensä hätkähdä heti, vaan vetäytyy, jähmettyy tai kävelee hitaasti pois. Eläintieteilijöiden mukaan tämä johtuu siitä, että lehmä yrittää välttää konfliktia, koska se on saaliseläin. Kaikki tietävät, että esimerkiksi hevonen on toisenlainen, se säikähtää helposti ja laukkaa lujaa karkuun, jos mahdollista.

Petteri Orpon hermostoa ei ole tutkittu, mutta ilmeisesti hänellä on sillä tavalla samanlaiset hermot kuin lehmällä, että hän on mestari piilottamaan stressinsä, vaikka hermoissa vinkuukin. Lehmän tavoin Orpolla on erinomainen muisti (ehkä on pitkävihainenkin) ja hän kyllä tuntee stressiä voimakkaasti, mutta ei näytä sitä ulospäin.

Picasson Guernicassakin on
yhdessä kulmassa lehmä.

Lehmän hermoston yksi ominaisuus on, että jos lehmä joutuu vieraaseen laumaan, sen kortisolitaso eli ”stressihormoni” lisääntyy. Näin on pääministerilläkin, eikä hän tämän takia pane laumastaan pois tutuksi jo tullutta Perussuomalaiset-puoluetta, vaikka se tekee jatkuvasti hallaa Kokoomuksen vanhalle maineelle sivistyspuolueena.

Petteri Orpo on kuin lehmänkuvatukset Kansallisooperan nykytanssiesityksessä Cow, joka eilen tuli oopperan Stage 24 -suoratoistopalvelustakin (otsikkokuva). Lehmät suhtautuivat rauhallisesti ihmisten kummalliseen liikehdintään. Vaikka mikä lehmän ajatukset tiätää, kuten vanha sananlasku sanoo.

Nykysananlasku taas koskee naimisiinmenoa: miksi ostaa lehmä, kun maitoa saa kaupasta sen vähän mitä joskus tarvitsee. Feministinen versio tästä on, että kokonaisen sian ostaminen ei ole sen arvoista vain saadakseen pienen makkaran.

Kasvissyöjä Mariia Niskavaaran romaani Ester, teurastaja ei ilmeisesti ole ollenkaan vitsikirja, vaan lihateollisuus saanee siinä kovaa kyytiä. Tarinan lopun kirjoittamiseen hän inspiroitui Ateneumin Gothic Modern -näyttelyssä kuoleman tanssia kuvaavan teoksen edessä. Helsingin Sanomat palkitsi kirjailijan juuri tämän vuoden esikoiskirjapalkinnolla 15 000 euroa.

kari.naskinen@gmail.com