Knausgårdin Melankolia

Kun on lukenut 50 sivua Karl Ove Knausgårdin romaania Aamutähti (Like, 2021), tulee mieleen Lars von Trierin Melankolia (2011). Pohjoiselle taivaalle on ilmestynyt uusi tähti, iso ja kirkas. Vielä eivät kirjan henkilöt sen ihmeemmin pelästy, mutta lukijalle alkaa pian selvitä, että myös luonnossa tapahtuu outoja. Bergenin lähellä nousevat ravut merestä maalle, kettu ilmestyy keskelle kaupunkia ja muutenkin eläinkunnassa nähdään erilaisia reagoimisia.

Jotain pahaa tai ainakin isoa muutosta on ilmassa. Käykö samoin kuin Melankoliassa? Tai voi se merkitä jotain hyvääkin. Joku arvelee, että kysymyksessä on uusi Betlehemin tähti, mutta puheeksi tulee myös, että jospa se on Luciferin lähettämä uusi Kointähti, aamutähti. Romaanin yhdeksän päähenkilöä käyvät läpi vaihtoehtoja. Minä olen kirkas aamutähti, oli Jeesus sanonut. Mutta Jesajalla aamutähti oli Paholainen. Tähän Knausgård vetää vanhojen gnostilaisten lahkojenkin näkemyksen, että niiden joidenkin tekstien mukaan Herra itse asiassa oli paholainen. Eikä takuulla ole vain sattuma, että kirjassa on sivuja 666.

Knausgårdin romaani onkin ensisijaisesti uskontoon liittyvää pohdintaa. Ruumiinsiunaustilaisuudessa pappi sanoo, että kuolema pyhittää elämän. Tilaisuuden jälkeen urkuri ihmettelee, että pappi on puhunut vastoin liturgian muuta sisältöä: ”Kuolema voitetaan, ei se ole mikään elämän pyhittäjä.”

Keskeinen asia Knausgårdilla on se, mitä on kuoleman jälkeen. Romaani päättyy yhden keskeisen henkilön, dokumenttielokuvien tekijän Egil Strayn esseeseen kuolemasta ja kuolleista. Vaikuttaa, että Egil on Knausgård. ”Kuolemanjälkeistä elämää ei voi todistaa oikeaksi – mutta ei myöskään vääräksi. Yksikään tutkija ei voi varmuudella sanoa, että kuoleman jälkeen ei ole elämää”, kirjoittaa Egil.

Yksissä toisissa hautajaisissa Emil on mukana satunnaisen tuttavuutensa Frankin kanssa. Frankin Emma-tytär on kuollut, eikä Frank sulata papin paskanjauhamista kirkossa: ”Ja sitten se saatanan papinvittu veisaa jostakin metsäkukkasesta ja mitä kaikkea, että Emma on tähtenä taivaalla? Emma ei ole mitään! Ei mitään.”

Entä Jumala. Ainakin yksi sellainen tavataan Burger Kingissä: ”Minä olen Herra Jumala”, sanoo joku sekopää.

Filosofioita käydään paljon läpi, joskin pinnallisesti, koska Aamutähti on kuitenkin vain tavallinen viihderomaani. Egil on innostunut Kierkegaardista niin kovasti, että on tilannut tanskalaiselta kustantajalta Kierkegaardin kootut teokset, yli 50 nidettä, mutta ei ole lopulta alkanut niitä lukea. Muita esille tulevia filosofeja ovat mm. Bataille, Heidegger, Hölderlin ja Nietzsche.

Romaanin selittämisessä eivät filosofit kuitenkaan auta. Se on yhtä outo kuin Bergenin taivaalle noussut aamutähti, vaikka se varsinaisesti havaitaankin ensimmäisen kerran illalla jotain klo 20-21:n paikkeilla. Romaani on kuitenkin aivan toista lajia kuin Knausgårdin autobiografinen Taisteluni (6 osaa, yhteensä 3000 sivua). Niissä Knausgård vertaa itseään suorastaan Adolf Hitleriin, jolta taistelu-nimenkin lainasi. Knausgård sanoo, että myös Hitlerin ongelmien syynä oli vaikea suhde väkivaltaiseen isään ja että Hitleriäkin nöyryytettiin nuorena ja hänen taiteilijanlahjojaan pilkattiin. Eikä natsismi Knausgårdin mielestä varsinaisesti edes Hitlerin syytä ollut, vaan viha ja tuho alkoivat Hitlerin ulkopuolelta. Myös Anders Breivik saa Knausgårdilta synninpäästön: ”hän oli vain yksi meistä”.

Aamutähti on aivan muuta. Se limittyy myös ajankohtaiseen ilmastonmuutosongelmaan. Knausgård ei tätä sanaa mainitse, mutta kuvaa luonnon ja luontokappaleiden suhtautumista johonkin käsillä olevaan muutokseen, samalla tavalla kuin on nyt todellisuudessa, jossa valtamerissä tapahtuneet muutokset ovat jo panneet niissä eläviä lajeja hakeutumaan uusille alueilla happikadon takia.

Katastrofielokuvassa Melankolia ei mitään voida enää tehdä, maailmanloppu tulee. Knausgård jättää pelastustien auki, ainakin raolleen.

kari.naskinen@gmail.com