Venäjällä on ilmestynyt ensimmäisen kerran kirja Edvard Gyllingistä, Karjalan tasavallan tärkeimmästä perustajahenkilöstä. Viime vuonna Karjalan tasavalta täytti sata vuotta ja kirjan julkaisi Petroskoin valtionyliopiston Pohjois-Euroopan tutkimusinstituutti. Kustannuksista vastasi Karjalan tasavalta, jonka kansallisen ja aluepolitiikan ministeriön Carelia-lehdessä on nyt iso juttu kirjasta. Kuva on kirjan julkistamistilaisuudesta Petroskoin yliopistossa. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi myös kirja 100 karjalaista symbolia, yksi kirjaan päässeistä symboleista on Edvard Gylling.
Carelia-lehdessä instituutin tieteellinen johtaja Valeri Shljamin sanoo Gyllingin olleen Neuvosto-Venäjän aluehallintojen kirkkaimpia hahmoja 1920-30-luvuilla. Gylling oli valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1903 pääaineenaan maanviljelyksen kansantalous- ja tilastotiede sekä väitellyt tohtoriksi 1909 aiheesta ”Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsinvallan aikana”. Myös yhteiskuntapoliittisesti Gylling oli valveutunut, oli ennen Suomesta pakenemistaan toiminut SDP:n kansanedustajana 1908-10 ja 1911-18 sekä toimi puoluetoimikunnan jäsenenä 1913-17 ja puolueen toisena varapuheenjohtajana 1917-18.
Karl Marxin filosofiaan Gylling oli hyvin perehtynyt. Marxin Pääoman ensimmäisen osan suomentamisohjelma syntyi Gyllingin aloitteesta, ja Pääoma ilmestyi aluksi vihkosina 1913-17 ja sitten kirjana 1918.
Kansalaissodan jälkeen Gylling pakeni syyskuussa 1918 Tukholmaan, jossa alkoi toimia SKP:n Ruotsin-toimiston johtajana. Tukholmassa syntyi myös suunnitelma itsehallinnollisen kommuunin perustamisesta Venäjän Karjalaan. Yrjö Sirola toimitti suunnitelman Leninille, joka kutsui Gyllingin toukokuussa 1920 Moskovaan selittämään ideaansa. Gylling ja Lenin olivat vanhoja tuttuja. Ensimmäisen kerran he tapasivat keväällä 1917, kun Suomen sosialidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa, seuraava kerta oli joulukuussa 1917, jolloin Gylling neuvotteli Leninin kanssa Suomen sosialidemokraattisen puolueen valtuuskunnan jäsenenä itsenäisyyden myöntämisestä Suomelle. Kolmannen kerran miehet tapasivat Pietarissa keväällä 1918. Nyt 1920 Lenin hyväksyi Gyllingin uudet suunnitelmat ja Gylling nimitettiin perustettavan Karjalan työkansan kommuunin puheenjohtajaksi kesäkuussa 1920.
Viisitoista vuotta Gylling ehti Neuvosto-Karjalan johtajana kehittää Karjalan autonomista sosialistista neuvostotasavaltaa, kunnes Stalinin vainot ulottuivat sinnekin. Yksi syy Gyllingin joutumisessa sivuraiteelle oli suomalaisuus. Kaikki eivät katsoneet hyvällä, että suomalainen johti Karjalan tasavaltaa. Gyllingiä myös syytettiin suomalaisten suosimisesta, lisäksi hänen sanottiin lähteneen ”nationalistiselle sovinismin tielle”. Patriotismi nousi Neuvostoliitossa ja esimerkiksi Leningradin puoluejohtaja Sergei Kirov kritisoi sitä, että alueille oli annettu liikaa valtaa, kun kaiken keskipisteenä piti olla suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Joulukuussa 1934 Kirov murhattiin ja Leningradin uudeksi johtajaksi tuli Andrei Zhdanov, joka keväällä 1935 sanoi, että Karjalan johto oli mätä, se on syrjäytettävä. Gylling siirrettiinkiin Moskovaan Maailmantalouden instituutin tieteelliseksi työntekijäksi, vuonna 1937 hänet pantiin Ljubjankan vankilaan ja kesällä 1938 hänet teloitettiin Moskovassa.
 |
| Edvard Gyllingin syntymästä on tänään 140 vuotta |
Paljon ehti Gylling kuitenkin saada aikaan. Hän kävi monta kertaa Moskovassa ja sai hyväksynnän kehitystyölleen Karjalassa, kuten taloustieteen tohtori Valeri Shljamin kertoo. Gyllingin johdolla siellä hyödynnettiin Suomen kehitysmallin aineksia, jotka edellyttivät saha-, sellu- ja paperituotannon nopeutettua kehittämistä, tuottoisaa karjanhoitoa ja kalataloutta sekä mittavia asuin- ja kunnallistalouden hankkeita. Erikoisuus oli, että Karjalan valtiontalouden budjettia ei muodostettu liittovaltion myöntämin varoin, vaan oman taloustoiminnan, lähinnä metsäteollisuuden, tuloin. Valuuttavientitulojen osuus budjetista oli 25 prosenttia.
Gylling edisti voimakkaasti myös tiedettä ja kulttuuria. Karjalan monialainen tutkimuslaitos perustettiin 1930 ja Karjalan ensimmäisenä korkeakouluna valtiollinen pedagoginen instituutti 1931.
Ulkopolitiikkakin tuli mukaan, kun muutoksia nuoren Neuvosto-Venäjän ympärillä tapahtui. Karjalaan kohdistui sotilaallisen hyökkäyksen uhka, ja tämä vaikutti moniin asioihin. Shljamin sanoo Neuvostoliiton ymmärtäneen, että sodan alkamisriski oli suuri, mikä jarrutti teollisuuden ja infrastruktuurin kehittämistä Suomen raja-alueiden lähellä. Tästä johtui, että Karjalan tasavallan erikoishallintokokeilukin päättyi 1933 eli Karjala menetti taloudellisen autonomiansa.
Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että Gyllingin aikanaan ideoimista asioista pitäisi Shljaminin mielestä alkaa taas ottaa oppia. Gyllingin päämääriä olivat monipuolistaa metsätaloutta, kehittää energiataloutta ja liikennettä sekä luoda suotuisat olosuhteet työvoiman värväämiseksi hyödyntämättömille alueille, ja nämä ovat ajankohtaisia asioita nytkin.
Venäjän Federaation arktisen alueen yhteyteen kuuluvaa Karjalan tasavallan osaa laajenettiin tuntuvasti 2020. Se tekee aiheelliseksi päivittää tasavallan sosiaalisen ja talouskehityksen konsepteja hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn parantamiseksi, luoda pohjaa uusille taloussektoreille sekä estää ammattitaitoisen työvoiman ja nuorison poismuuttoa Karjalasta. Nämä ovat hyvinkin niitä asioita, joita Edvard Gylling ajoi. Hänen muistoaan kunnioitetaan Petroskoissa nykyisin kovasti, on siellä Gyllingin rantakatukin nimettynä. Vuonna 1955 Gylling rehabilitoitiin Neuvostoliitossa.
kari.naskinen@gmail.com
