Toyotalla paras filosofia ja menestyneimmät autot

Moottori-lehdessä, Tekniikan Maailmassa ja Tuulilasissa käsitellään harvoin filosofiaa. Nyt kuitenkin löytyi Suomen autolehdestä juttu lean-filosofiasta, jonka tunnetuin hyödyntäjä on Toyota. Tässä Suomen autoteknillisen liiton jäsenlehdessä lean-filosofia puretaan konkreettisiin palasiin, joihin sillä voidaan vaikuttaa yleisemminkin yritystoiminnassa: tuottava toiminta, tukitoiminnat ja hukkatoiminnat. Juttua lukiessani tuli kuitenkin mieleen, että ei tässä välttämättä tarvitse mistään filosofiasta puhua, vaan aivan tavallisesta toiminnan järkeistämisestä.

Varsinkin hukkatoiminnat ovat sellaisia, joita varmaan useimmissa yrityksissä on. Lehden päätoimittaja Petteri Räsänen ottaa pääkirjoituksessa läheiseksi esimerkiksi autokorjaamon, jossa hukkatekemistä tietenkin löytyy niin kuin joka paikasta: Minkä tahansa esineen hakeminen ja varsinkin etsiminen on turhuuden huippua. Jos auton ajaminen nostimelle edellyttää toisten autojen siirtelyä, menee aikaa hukkaan jne. (Suomen autolehti 1/2020)

Sanotaan, että hukkaan heitetyn ajan minimoimisessa on Toyota onnistunut parhaiten. Tällä on päästy tuotannon läpimenoaikojen nopeuttamiseen eli tuotettavaa autoa kohti käytettävän työajan pienentämiseen. Tämän kautta yksikkökustannukset alenevat ja tämä voidaan ottaa huomioon hinnoittelussa. Toyota aloitti autojen tekemisen 1936 ja nykyisin se on maailman myydyin henkilöautomerkki.

Lean-filosofia tuli lännessä tunnetuksi, kun Massachusettsin teknillisen yliopiston neljä professoria kirjoittivat Toyotan tuotantoperiaatteista kirjan 1970. Siinä kerrottiin, että Toyota oli kehittänyt sisäistä tuotantofilosofiaansa jo kymmeniä vuosia. Toyota oli tarttunut erityisesti tuotannon pullonkauloihin, jotka usein johtuivat nimenomaan hukkaan heitetystä ajasta. Liukuhihnan nopeutta voitiin lisätä vasta, kun pullonkaulat saatiin pois. Sitä en vain saanut selville, mistä tuo lean-termi tulee, mutta jos se on englantia, se tarkoittaa laihaa, hoikkaa.

Yksi Toyotan tuotantotehokkuuden takana oleva tekijä on kaikenlaisen vaihtelun vähentäminen. Tuotannon pitää toimia aina samalla tavalla ja rytmillä. Tähän on Toyotalla päästy niin, että on rajoitettu mallien sisällä ostajien valitsemia mahdollisuuksia. Liian monet varusteluvaihtoehdot hidastavat tuotantoa. Lisäksi on pyritty siihen, ettäkysynnän vaihtelut markkinoilla eivät kuitenkaan saa heijastua tuotantoon. Autoja valmistetaan niin paljon/tunti kuin se on taloudellisesti viisainta.

Lean-ajattelun yksi kulmakivi Toyotalla on sekin, että koko ajan ei kuitenkaan käytetä aivan täyttä tuotantotehoa. Jokaisen työvuoron lopussa tehdään ennakoivia kunnossapitotöitä, joilla varmistetaan, että seuraava vuoro voi aloittaa työt suunnitellusti. Jakoavainten ja hitsauspillien on oltava juuri niillä paikoillaan kuin pitää, jotta uuden vuoron tekijät eivät joudu yhtään katselemaan ympärilleen.

Toyotalla sanotaan, että mene ja näe, löydä ongelmien ydin. Se onnistuu kysymällä miksi. Palataan sinne autokorjaamoon:

- Lattialla on öljytippa? Miksi?
- Koska laitteesta on valunut öljyä. Miksi se vuotaa öljyä?
- Koska pakkaus on rikki. Miksi se on rikki?
- Koska pakkaukset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Miksi ne eivät ole tarpeeksi vahvoja?
- Koska valitsimme laitteenmyyjistä edullisimman ja halvimman mahdollisen pakkauksen. Miksi halvinta hintaa pidettiin ratkaisevana kriteerinä?

Vastaus viimeiseen kysymykseen voivat olla sisäänostajan lyhytnäköiset säästötavoitteet. Onko siis aiheellista kyseenalaistaa sisäänostajalle annetut tavoitteet ja arvot, jos halutaan päästä eroon lattialla olevasta öljystä ja vuotavista laitteista? Jos olisi esitetty vain kaksi kysymystä, olisi tyydytty pyyhkimään lattia ja korvaamaan vuotava pakkaus uudella. Näin itse varsinainen ongelma olisi jäänyt jäljelle.

Tällaisiin filosofisiin syvyyksiin ajautuu, kun lukee autolehtiä. Vastaan tuli myös japanilaisia termejä, kuten kaizen (pysäyttämätön) ja muda (turha). Kurosawa ja kamikaze sen sijaan eivät kuulu tähän filosofiaan.

kari.naskinen@gmail.com