Asikkalan
uusi kirkko Makasiininmäellä
täyttää syksyllä 140 vuotta. Tuli tällainen juhlavuosi tietoon,
kun nappasin kirkon eteisestä pienen esitteen, jossa kerrotaan
tästä ”miljoonan tiilen kirkosta”. Mervi
Koskisen urkukonsertin
aikana luin nopeasti esitteen läpi ja pois lähtiessäni ostin
vitosella Asikkalan kirkkojen historiasta tehdyn kirjan, koska
historia vaikutti mielenkiintoiselta.
Tunnettuja nimiäkin tuli esille. Yksi sellainen on hovimaalari Robert Wilhelm Ekman, joka oli esillä myös juuri televisiosta tulleessa ohjelmassa Helsingin vanhimmista taloista kertovassa ohjelmassa. Asikkalan kirkon alttaritaulu on Ekmanin maalaama, mutta hänen tekemänsä alttaritaulu Helsingin Nikolainkirkkoon (nyk. tuomiokrikko) ei kelvannut tsaari Nikolai I:lle 1852, vaan se sijoitettiin Helsingin vanhaan kirkkoon. Paremman alttaritaulun maalasi Pietarissa hovimaalarina toiminut baltiansaksalainen akateemikko Timeon Karl von Neff, ja sen Nikolai I lahjoitti Helsinkiin.
Asikkalassa Ekmanin alttaritaulu oli jo vanhassa kirkossa, josta se siirrettiin nykyiseen kirkkoon. Seurakunta oli saanut taulun lahjoituksena Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleelta kenraalimajuri Henrik Lyralta Turusta, jossa Lyra oli maalauttanut sen Ekmanilla. Lyra oli syntyisin Asikkalasta, jossa hänen isänsä Gabriel Lyra oli toiminut seurakunnan kappalaisena.
Ekman eli 1808-73 ja hänen alttaritaulujaan on monessa muussakin kirkossa, ja myös Turun tuomiokirkon iso freskomaalaus on hänen tekemänsä.
Asikkalan urut puolestaan tehtiin Albanus Jurvan urkutehtaassa Lahdessa runsaat 20 vuotta kirkon valmistumisen jälkeen. Jurva oli kotoisin Messukylästä ja oli jo nuorena päässyt töihin lähelle Kangasalan urkurakentamoon. Sen jälkeen Jurva opiskeli valtion apurahan turvin viisi vuotta Saksassa ja palattuaan Suomeen perusti oman urkuverstaan Lahden kauppalaan ensimmäiseen yksityiseen kivitaloon Rautatienkadun ja Vuorikadun kulmaan. Siellä hän rakensi ensimmäiset urkunsa Lahden vanhaan puukirkkoon 1895.
Kirkot ovat kalliita rakentaa. Monenlaista operaatiota rahoituksen onnistumiseksi piti Asikkalassakin järjestää. Sitten vielä urut, joiden hankkimiseksi pidettiin Vääksyn kanavalla arpajaistilaisuuskin. Sen vetonaulaksi oli saatu kuuluisa kanteleensoittaja Kreeta Haapasalo, jota 75-vuotiaana luonnehdittiin arvoisaksi vanhukseksi.
Tärkeintä oli, että valmista tuli. Kirkkorakennuksen kokonaiskustannukset olivat 231 000 markkaa ja sitten myöhemmin urut 15 000 markkaa. Tiilet teki Kalkkisissa A.G. Honkasen tiilitehdas. Tilatuista tiilistä jäi käyttämättä 100 000 kappaletta, jotka saatiin myydyksi sahapatruuna Severus Konkolalle Jämsään. Konkolan nimi on tuttu Päijänteen historiastakin, sillä oli säännöllisen höyrylaivaliikenteen aloittaja 1877 Jyväskylän - Lahden välillä. Konkola kansanmiehen olemuksellaan lienee myös ensimmäinen, jonka suuhun on pantu ”Jämsän äijän” kaskuja. ”Mittää ei voi voittaa, jos ei mittää uskalla.”
Komea tämä Asikkalan kirkko on. Sisäkorkeus on 16 metriä, kirkontornin risti on 54 metrissä ja istumapaikkoja on 1200 eli vähän enemmän kuin Lahden Ristinkirkossa. ”Mahtavasti ylenee tämä uljas rakennus korkealla kivikalliolla korkean torninsa kanssa kivitaivasta kohden.” Sisältä kirkko on valoisa, kun se vanhojen kirkkojen tavallisemmasta tummasta sävystä poiketen on maalattu kauniin vaaleaksi.
Ennen tätä uutta kirkkoa Asikkalassa oli luultavasti ollut pieni kappelikirkko jo 1500-luvulla ja varsinainen iso puukirkko rakennettiin 1680-90-lukujen taitteessa. Sen korjaaminen alkoi lopulta tulla kovin työlääksi ja kirkko kävi myös ahtaammaksi, kun Asikkalan väkiluku jatkoi kasvuaan. Aloitteen uuden kirkon rakentamisesta teki lopulta Porvoon hiippakunnan piispa Frans Ludvig Schauman pitäessään piispantarkastusta Asikkalassa 1871. Kirkko valmistui 1880 ja vanha kirkko purettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Vanha kirkko sijaitsi nykyisen siunauskappelin kohdalla lähellä kivikirkkoa.
Tunnettuja nimiäkin tuli esille. Yksi sellainen on hovimaalari Robert Wilhelm Ekman, joka oli esillä myös juuri televisiosta tulleessa ohjelmassa Helsingin vanhimmista taloista kertovassa ohjelmassa. Asikkalan kirkon alttaritaulu on Ekmanin maalaama, mutta hänen tekemänsä alttaritaulu Helsingin Nikolainkirkkoon (nyk. tuomiokrikko) ei kelvannut tsaari Nikolai I:lle 1852, vaan se sijoitettiin Helsingin vanhaan kirkkoon. Paremman alttaritaulun maalasi Pietarissa hovimaalarina toiminut baltiansaksalainen akateemikko Timeon Karl von Neff, ja sen Nikolai I lahjoitti Helsinkiin.
Asikkalassa Ekmanin alttaritaulu oli jo vanhassa kirkossa, josta se siirrettiin nykyiseen kirkkoon. Seurakunta oli saanut taulun lahjoituksena Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleelta kenraalimajuri Henrik Lyralta Turusta, jossa Lyra oli maalauttanut sen Ekmanilla. Lyra oli syntyisin Asikkalasta, jossa hänen isänsä Gabriel Lyra oli toiminut seurakunnan kappalaisena.
Ekman eli 1808-73 ja hänen alttaritaulujaan on monessa muussakin kirkossa, ja myös Turun tuomiokirkon iso freskomaalaus on hänen tekemänsä.
Asikkalan urut puolestaan tehtiin Albanus Jurvan urkutehtaassa Lahdessa runsaat 20 vuotta kirkon valmistumisen jälkeen. Jurva oli kotoisin Messukylästä ja oli jo nuorena päässyt töihin lähelle Kangasalan urkurakentamoon. Sen jälkeen Jurva opiskeli valtion apurahan turvin viisi vuotta Saksassa ja palattuaan Suomeen perusti oman urkuverstaan Lahden kauppalaan ensimmäiseen yksityiseen kivitaloon Rautatienkadun ja Vuorikadun kulmaan. Siellä hän rakensi ensimmäiset urkunsa Lahden vanhaan puukirkkoon 1895.
Kirkot ovat kalliita rakentaa. Monenlaista operaatiota rahoituksen onnistumiseksi piti Asikkalassakin järjestää. Sitten vielä urut, joiden hankkimiseksi pidettiin Vääksyn kanavalla arpajaistilaisuuskin. Sen vetonaulaksi oli saatu kuuluisa kanteleensoittaja Kreeta Haapasalo, jota 75-vuotiaana luonnehdittiin arvoisaksi vanhukseksi.
Tärkeintä oli, että valmista tuli. Kirkkorakennuksen kokonaiskustannukset olivat 231 000 markkaa ja sitten myöhemmin urut 15 000 markkaa. Tiilet teki Kalkkisissa A.G. Honkasen tiilitehdas. Tilatuista tiilistä jäi käyttämättä 100 000 kappaletta, jotka saatiin myydyksi sahapatruuna Severus Konkolalle Jämsään. Konkolan nimi on tuttu Päijänteen historiastakin, sillä oli säännöllisen höyrylaivaliikenteen aloittaja 1877 Jyväskylän - Lahden välillä. Konkola kansanmiehen olemuksellaan lienee myös ensimmäinen, jonka suuhun on pantu ”Jämsän äijän” kaskuja. ”Mittää ei voi voittaa, jos ei mittää uskalla.”
Komea tämä Asikkalan kirkko on. Sisäkorkeus on 16 metriä, kirkontornin risti on 54 metrissä ja istumapaikkoja on 1200 eli vähän enemmän kuin Lahden Ristinkirkossa. ”Mahtavasti ylenee tämä uljas rakennus korkealla kivikalliolla korkean torninsa kanssa kivitaivasta kohden.” Sisältä kirkko on valoisa, kun se vanhojen kirkkojen tavallisemmasta tummasta sävystä poiketen on maalattu kauniin vaaleaksi.
Ennen tätä uutta kirkkoa Asikkalassa oli luultavasti ollut pieni kappelikirkko jo 1500-luvulla ja varsinainen iso puukirkko rakennettiin 1680-90-lukujen taitteessa. Sen korjaaminen alkoi lopulta tulla kovin työlääksi ja kirkko kävi myös ahtaammaksi, kun Asikkalan väkiluku jatkoi kasvuaan. Aloitteen uuden kirkon rakentamisesta teki lopulta Porvoon hiippakunnan piispa Frans Ludvig Schauman pitäessään piispantarkastusta Asikkalassa 1871. Kirkko valmistui 1880 ja vanha kirkko purettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Vanha kirkko sijaitsi nykyisen siunauskappelin kohdalla lähellä kivikirkkoa.
kari.naskinen@gmail.com
