Bensavarkaus ei varsinaisesti ole rikos, vaan
pelkkä näpistys. Eikä tällaisia varkaita saa häpäistä. On jo
ollut tapauksia, joissa huoltamoyrittäjät ovat joutuneet maksamaan
tuhansien eurojen sakkoja, kun ovat saaneet varkaasta kuvan ja
panneet sen sosiaaliseen mediaan.
Tämä on näitä Amnesty Internationalin, Vihreän liiton ja muiden sektionalistien aikaansaannoksia. Tai onhan tämä kriminaalipolitiikan muuttuminen paapomiseksi lähtöisin jo 70-luvulta, jolloin uuden ihmisoikeusvöyhötyksen kärjessä marssivat Vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J. Lång, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Kauko Aromaa ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale.
Bensiiniuutisten uusimmassa numerossa asianajaja Saku Knuuti neuvoo bensakauppiaita, että ”on täysin kiellettyä julkaista rangaistus- tai häpeämielessä kuvaa, josta tekijän voi tunnistaa”.
Näin on kuitenkin tapahtunut ja rapsut on tullut. Yhdessä tapauksessa huoltoasemayrittäjä sai 4400 euron sakot ja hänen työntekijälleen mätkäistiin 660 euroa. Lisäksi he joutuivat yhteisvastuullisesti maksamaan varkaalle 1500 euroa yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä.
Toisessa tapauksessa yrittäjä selitti, että hän oli liimannut bensamittareihin tarrat, joissa sanottiin polttoainetta varastavan hyväksyvän kuvansa julkaisemisen Facebookissa. Hovioikeus kuitenkin selitti, että tuollaiset tarrat eivät perustu lakiin, eivätkä ne mitenkään anna lupaa roiston perusoikeuden eli suojatun yksityiselämän loukkaamiseen.
Saku Knuuti on neuvoissaan samalla linjalla: ”Viisaampaa on olla julkaisematta mitään kuvaa tekijästä. Sen sijaan tekijää auto voidaan kuvailla sanallisesti, mies vai nainen, minkä mittainen, miten pukeutunut, auton merkki, malli ja väri.”
Näin tämä nykyisin menee. Rikolliset saavat yhteiskunnan suojelua ja rikoksen uhrit kärsivät nahoissaan ehkä vielä jälkikäteenkin, jos rikollinen on niin fiksu, että vie asian käräjille.
Bensavarkaus kannattaa aina.
kari.naskinen@gmail.com
Tämä on näitä Amnesty Internationalin, Vihreän liiton ja muiden sektionalistien aikaansaannoksia. Tai onhan tämä kriminaalipolitiikan muuttuminen paapomiseksi lähtöisin jo 70-luvulta, jolloin uuden ihmisoikeusvöyhötyksen kärjessä marssivat Vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J. Lång, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Kauko Aromaa ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale.
Bensiiniuutisten uusimmassa numerossa asianajaja Saku Knuuti neuvoo bensakauppiaita, että ”on täysin kiellettyä julkaista rangaistus- tai häpeämielessä kuvaa, josta tekijän voi tunnistaa”.
Näin on kuitenkin tapahtunut ja rapsut on tullut. Yhdessä tapauksessa huoltoasemayrittäjä sai 4400 euron sakot ja hänen työntekijälleen mätkäistiin 660 euroa. Lisäksi he joutuivat yhteisvastuullisesti maksamaan varkaalle 1500 euroa yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä.
Toisessa tapauksessa yrittäjä selitti, että hän oli liimannut bensamittareihin tarrat, joissa sanottiin polttoainetta varastavan hyväksyvän kuvansa julkaisemisen Facebookissa. Hovioikeus kuitenkin selitti, että tuollaiset tarrat eivät perustu lakiin, eivätkä ne mitenkään anna lupaa roiston perusoikeuden eli suojatun yksityiselämän loukkaamiseen.
Saku Knuuti on neuvoissaan samalla linjalla: ”Viisaampaa on olla julkaisematta mitään kuvaa tekijästä. Sen sijaan tekijää auto voidaan kuvailla sanallisesti, mies vai nainen, minkä mittainen, miten pukeutunut, auton merkki, malli ja väri.”
Näin tämä nykyisin menee. Rikolliset saavat yhteiskunnan suojelua ja rikoksen uhrit kärsivät nahoissaan ehkä vielä jälkikäteenkin, jos rikollinen on niin fiksu, että vie asian käräjille.
Bensavarkaus kannattaa aina.
kari.naskinen@gmail.com
