lauantai 26. lokakuuta 2019

Sata vuotta ei mahdu kahden tunnin näytelmään

Neljän sukupolven ilojen ja pettymysten mahduttaminen kahden tunnin näytelmään on ollut liian vaativa tehtävä Lahden kaupunginteatterissa. Hieman kuitenkin on helpottanut, että Neljäntienristeyksessä ei niitä iloja paljon ole, joten on voinut keskittyä ikäviin asioihin.

Ensimmäinen jakso ennen väliaikaa mennään sellaisella vauhdilla, että perässä on vaikea pysyä. Kuusamossa ollaan, välillä piipahdetaan Puolassakin, takaseinään heijastettavat vuosiluvut auttavat, mutta henkilöiden tunnistaminen jää hataraksi.

Naisista on kysymys.
Pitäjän kätilö on synnyttänyt äpärän. Onhan se häpeä, jos siihen alistuu. Maria ei alistu, vaan ostaa polkupyörän, koska haluaa olla samalla tavalla itsenäinen ihminen kuin miehetkin. Mutta eikö mitä, tyttärestä Lahjastakin tulee au-äiti, kuten uudemmalla ajalla sanotaan.

Neljäntienristeys yhdyssanana on erikoinen, mutta se näyttääkin olevan Kuusamon keskustassa olevan risteyksen erisnimi. Toisaalta jos tulkitsee näytelmän nimen vertauskuvalliseksi, sanat voikin kirjoittaa yhteen. Näytelmän ihmiset ovat risteyskohdissa, joissa valitaan uusia suuntia tai jatketaan vanhaan malliin.

Väliajan jälkeen meno on
selväpiirteisempää ja katsoja saa tapahtumista paremmin kiinni. Pääasiaksi tässä kuusamolaisen Tommi Kinnusen romaaniin perustuvassa näytelmässä nousee nyt Lahjan kanssa naimisiin menevä Onni, joka kuitenkin on homo.

Kokonaisuudessaan mitätön esitys. Eikä yhtään ihme, että ison näyttämön katsomosta kaksi kolmasosaa oli eilen illalla tyhjänä. Marras-joulukuuksi pitäisi näytelmää markkinoida seta- ja muiden vastaavien yhdistysten pikkujouluesitykseksi.

kari.naskinen@gmail.com