Eduskunnan ainoa kommunisti Anna Kontula on ehdottanut, että ihmisten omaisuudelle pitäisi määrätä
kattoraja. Toisenlaisesta poliittisesta teoriastaan tunnettu
italialainen Vilfredo Pareto näki
asian päinvastoin,
hän piti rikkautta pelkästään hyvänä asiana. Kirjassaan Mind
and Society (1935)
Pareto
esitteli eliittiteoriaansa, jossa hän leikki ajatuksella jokaisen
ihmisen mittaamisesta asteikolla 0 - 10, ja yksi tekijä oli
omaisuuden arvo: ”Henkilölle, joka on hankkinut miljoonia joko
rehelisesti tai epärehellisesti, annetaan arvosana 10, kun taas
tuhansia hankkineelle annetaan 6 pistettä ja köyhäintaloon
joutunut saa 0 pistettä.”
Raha pelkästään ei kuitenkaan ratkaise. Pareto antoi hyville runoilijoille 8 - 10 pistettä, mutta ihmisiä pilkkaava kynäilijä saisi korkeintaan yhden pisteen. Nokkeluuskin sai Paretolta suuren arvon: ”Älykäs konna, joka osaa huiputtaa ihmisiä joutumatta vankilaan, saa 8 - 10 pistettä sen mukaan, paljonko on onnistunut rahaa näin keräämään. Pelkkä taskuvaras saa yhden pisteen.”
Taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen lahjakkuus kasautuu Pareton mukaan harvojen käsiin, ja tästä joukosta syntyy aina valtaa pitävä eliitti. Loput ovat hallittavaa massaa. Eikä epäilystäkään, etteivätkö eliitit ole vaikuttaneet historiankulkuun enemmän kuin massat. Poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön, kuten tapahtumat Venäjällä ja Kiinassa aikoinaan todistivat.
Eliiteillä on kuitenkin sellainen ongelma, että ne tulevat usein itsekylläisiksi, jolloin ne menettävät valta-asemansa uudelle kyvykkäälle ainekselle, josta tulee uusi eliitti.
Pareto kirjoitti eliitistä ”leijonina” ja sen syrjäyttäjistä ”viekkaina kettuina” – tuttu jako jo Machiavellin Ruhtinaasta (1523). Esimerkkinä onnistuneesti uudistuneesta eliitistä Pareto piti antiikin Ateenaa, joka kettujen ansiosta menestyi taloudessa, kulttuurissa ja politiikassa. Päinvastainen esimerkki oli leijonien hallitsema Sparta, josta ei noussut filosofeja eikä suuria taiteilijoita. (Jyväskylää sanotaan Suomen Ateenaksi, ja olisikohan Kouvola Suomen Sparta, kun tuossa pienessä kaupungissa on palloilusarjojen ylimmällä tasolla peräti kolme joukkuetta.)
Leijonat ovat varovaisia, säilyttäviä ja varmuutta etsiviä. Ketut taas luottavat älykkyyteensä, viekkauteensa ja aina tarvittaessa petokseenkin. Ruhtinaassa on kuitenkin oltava sekä leijonaa että kettua, kuten Niccolo Machiavelli neuvoi valtaansa laajentamaan pyrkivälle hallitsijalle:
Raha pelkästään ei kuitenkaan ratkaise. Pareto antoi hyville runoilijoille 8 - 10 pistettä, mutta ihmisiä pilkkaava kynäilijä saisi korkeintaan yhden pisteen. Nokkeluuskin sai Paretolta suuren arvon: ”Älykäs konna, joka osaa huiputtaa ihmisiä joutumatta vankilaan, saa 8 - 10 pistettä sen mukaan, paljonko on onnistunut rahaa näin keräämään. Pelkkä taskuvaras saa yhden pisteen.”
Taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen lahjakkuus kasautuu Pareton mukaan harvojen käsiin, ja tästä joukosta syntyy aina valtaa pitävä eliitti. Loput ovat hallittavaa massaa. Eikä epäilystäkään, etteivätkö eliitit ole vaikuttaneet historiankulkuun enemmän kuin massat. Poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön, kuten tapahtumat Venäjällä ja Kiinassa aikoinaan todistivat.
Eliiteillä on kuitenkin sellainen ongelma, että ne tulevat usein itsekylläisiksi, jolloin ne menettävät valta-asemansa uudelle kyvykkäälle ainekselle, josta tulee uusi eliitti.
Pareto kirjoitti eliitistä ”leijonina” ja sen syrjäyttäjistä ”viekkaina kettuina” – tuttu jako jo Machiavellin Ruhtinaasta (1523). Esimerkkinä onnistuneesti uudistuneesta eliitistä Pareto piti antiikin Ateenaa, joka kettujen ansiosta menestyi taloudessa, kulttuurissa ja politiikassa. Päinvastainen esimerkki oli leijonien hallitsema Sparta, josta ei noussut filosofeja eikä suuria taiteilijoita. (Jyväskylää sanotaan Suomen Ateenaksi, ja olisikohan Kouvola Suomen Sparta, kun tuossa pienessä kaupungissa on palloilusarjojen ylimmällä tasolla peräti kolme joukkuetta.)
Leijonat ovat varovaisia, säilyttäviä ja varmuutta etsiviä. Ketut taas luottavat älykkyyteensä, viekkauteensa ja aina tarvittaessa petokseenkin. Ruhtinaassa on kuitenkin oltava sekä leijonaa että kettua, kuten Niccolo Machiavelli neuvoi valtaansa laajentamaan pyrkivälle hallitsijalle:
1. Sotaa ei voi välttää, sitä voi vain lykätä, mutta siitä hyötyy vain vihollinen.
2.
On turvallisempaa olla pelätty kuin rakastettu.
3.
Kanna aina asetta mukanasi.
4.
Viisas ruhtinas ei pidä sanaansa, jos siitä voi koitua hänelle
itselleen vahinkoa.
5.
Jos auttaa toista nousemaan valtaan, tuhoaa itsensä.
6.
Ihmiset pitää joko voittaa puolelleen tai raivata tieltään.
7.
Jos vahingoittaa jotakuta, on se tehtävä niin hyvin, ettei tarvitse
pelätä kostoa.
8.
Paras tapa arvioida vihollista on tarkastella miehiä hänen
ympärillään.
9.
Ruhtinaan on oltava kettu, joka huomaa ansan, ja leijona, joka
säikyttää sudet.
Nykyisin on myös sellaisia ruhtinaita, jotka ovat muokanneet itseään ikään kuin poliittisen eliitin ukopuolelta tuleviksi. Donald Trump nousi presidentiksi elinkeinoelämästä, Emmanuel Macron valittiin perinteisen oikeisto-vasemmistojaon ulkopuolelta ja Macronin sitoutumattomuusvakuuttelujen ansiosta, Volodymyr Zelenskyi keksittiin presidentiksi televison hupiohjelmista, eikä Sauli Niinistökään lähtenyt vaaleihin Kokoomuksen ehdokkaana. Juha Spilä löydettiin kepun johtoon yrityselämästä ja Harry Harkimo sanoo nyt olevansa pettynyt politiikkaan, koska siinä on liikaa ideologioita. Taitavat olla kettuja koko porukka.
kari.naskinen@gmail.com
Nykyisin on myös sellaisia ruhtinaita, jotka ovat muokanneet itseään ikään kuin poliittisen eliitin ukopuolelta tuleviksi. Donald Trump nousi presidentiksi elinkeinoelämästä, Emmanuel Macron valittiin perinteisen oikeisto-vasemmistojaon ulkopuolelta ja Macronin sitoutumattomuusvakuuttelujen ansiosta, Volodymyr Zelenskyi keksittiin presidentiksi televison hupiohjelmista, eikä Sauli Niinistökään lähtenyt vaaleihin Kokoomuksen ehdokkaana. Juha Spilä löydettiin kepun johtoon yrityselämästä ja Harry Harkimo sanoo nyt olevansa pettynyt politiikkaan, koska siinä on liikaa ideologioita. Taitavat olla kettuja koko porukka.
kari.naskinen@gmail.com
