sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Mäkihyppykausi nyt tavallista pitempi

Koska mäkihyppykausi alkoi lauantaina Klingenthalissa ja Dohan MM-yleisurheilu on saatu hoidetuksi, on syytä siirtyä asiaan. Alkanut mäkihyppykausi on tavallista pitempi, sillä se loppuu vasta ensi kesäkuussa, jolloin Ainopuiston teatterissa Lahdessa esitetään näytelmää Viki ja punapaidat.

Aiheen tähän juttuun sain varsinaisesti jo viime keväänä, kun löysin kirpputorilta Enzio Sevonin kirjan 33 tähteä urheilijoina ja ihmisinä vuodelta 1947, ja yhtenä esiteltävänä on edellisen vuosikymmenen kovista nimistä Lauri Valonen. Hän saavutti parhaat menestyksensä yhdistetyssä, mutta oli tietenkin myös erinomainen mäkimies voittaen Salpausselälläkin kolme kertaa.

Mäessä Lauri Valonen (1909 - 1982) saavutti kaksi SM-hopeaa ja yhdistetyssä kolme SM-kultaa. Isoissa arvokisoissa hän oli mukana kolme kertaa:

1934 MM-kisoissa Sollefteåssa mäessä neljäs, yhdistetyssä viides.
1935 MM-kisoissa Vysoke Tatryssa yhdistetyssä hopeaa.
1936 olympiakisoissa Garmischissa yhdistetyssä neljäs, mäessä kuudes.

Lauri Valonen oli LHS:n punapaitoja, joka oli vanhempiensa ja pikkuveljensä Oivan kanssa muuttanut Helsingistä Lahteen 5-vuotiaana. Enzio Sevon kuvailee:

”Jo aivan pikkuisena Lauri touhusi lujasti Lahden maastossa harjoitellen poikien tapaan mäenlaskua jokaisesta pienestä kukkulasta. Hän ei ollut 13 vuotta vanhempi osallistuessaan ensi kerran kilpailuihin. Se tapahtui piirinmestaruuskilpailuissa ja Lauri sijoittui neljänneksi junioriluokassa.”

Oiva oli tietenkin hyvä kaveri hyppyharrastuksissa, ja Oivakin voitti suomenmestaruudet sekä mäkihypyssä että yhdistetyssä.

Ennen toista maailmansotaa olivat punapaitojen suuret nimet Lauri Valosen ohella Paavo Nuotio ja Leo Laakso. Vielä sotien jälkeenkin 1945 Laakso ja Valonen ottivat Salpausselällä kaksoisvoiton ja kymmenen parhaan joukossa oli viisi lahtelaista, SM-kisoissa Jyväskylän Taulumäellä kuusi, samoin Puijolla.

Seuraava vuosikymmen oli jo valtavaa ylivoimaa: Juhani Kärkinen voitti maailmanmestaruuden 1958 ja Salpausselällä 1959 LHS otti kuutoisvoiton, vaikka Kalevi Kärkinen oli samaan aikaan Squaw Valleyn esikisoissa.

HEINO JA SALMENRANTA
LÖYSIVÄT PUNAPAIDAN

Valonen ja Nuotio tekivät 1933 kirjan Mäenlaskun opas. Molemmat pelasivat myös pesäpalloa, jossa Valonen voitti LMV:n joukkueessa kaksi SM-kultaa ja Nuotio yhden.

Lahtelaisen mäkihypyn historiasta ovat puolestaan Antti Karisto ja Pekka Laaksonen tehneet ison kirjan Punapaidat (2011), jossa kerrotaan myös punaisen hyppypaidan synnystä:

”Kylmästä värisevin jäsenin ei hyppääjä koskaan voi tehdä parastaan”, sanoivat Valonen ja Nuotio Mäenlaskun oppaassaan. Villapaidan piti siis olla tiivis ja tuulta pitävä. Tällainen oli punapaita, jossa oli tikattu 10-12 silmää sentille, kun tavallisesti kutomakoneet tikkasivat 6-8 silmää sentille. Punapaidassa oli myös kauluri, mutta kun sen käänsi alas, paitaa pystyi käyttämään juhlapaitanakin, koska valkoinen paita ja kravatti näkyivät kaula-aukosta. Pentti Heino ja Veikko Salmenranta löysivät mallin Oslosta Karl Johans Gatelta 1951 Holmenkollenin esikisoissa. Urheiluliikkeen ikkunassa oli mallinukella Ruudin veljesten seuran Kongsberg IF:n punavalkoiset villapaidat ja pipot. Ostivat pois. Rinnassa ollut K-kirjain korvattiin Lahdessa L-kirjaimella. Väri oli jokseenkin sama.

Rahaa oli jäänyt hyvän sattuman ansiosta. Kadulla olivat Penttiä ja Veikkoa tulleet vastaan Esko Järvinen ja Reino ”Palle” Hirviseppä, joilla oli yhden hengen huoneet hienossa hotellissa. Toisen huoneen he antoivat pojille ja menivät itse toiseen. Huoneet oli maksettu.

Lahdessa LHS:n punapaidat valmistivat
Selma Toivosen kutomo ja Taito Toivosen Taitoneule.

KARPALOSSA
KESÄLLÄ 1956


Lahden lähihistoriaan viime vuosien kesänäytelmissään tarttunut
Timo Taulo kirjoittaa siis parhaillaan näytelmää punapaidoista. Esitykset ovat 5.-14.6. Panen tähän Taulon ennakkoesittelyn näytelmästä:

Punapaidat on mäkimiesyhteisö, ainutlaatuinen nuorukaisten muodostama joukko, jolla on yhteiset tavoitteet ja valtava yhteishenki. Se oli 1950-luvulla lahtelainen ilmiö. Näytelmässä kerrotaan myös Lahden ensimmäisen naismäkihyppääjän Sylvi Salmisen tarina. Rohkeaa ja rämäpäistä hyppääjää pidettiin ”ilmestyksenomaisena tapahtumana”.

Näytelmä seuraa Veikko Kankkosen uraa 1950-luvun alusta Sotkamosta Lahteen muuton jälkeen aina Innsbruckin olympiakultaan 1964. Tie huipulle oli nuorelle pojalle vaikea ja kuoppainen. Menestys ei tullut ilmaiseksi. Kankkosen hyppytyyli oli rohkea ja tavoitteli aina uusia metrejä, kaatumisen uhallakin. Vikin kaatumiset koituivat kuitenkin vahvuuksiksi – rohkeus kannatti pitkälle.
Kankkosen uran huippuhetket koettiin Innsbruckin olympiakisoissa, joissa hän voitti normaalimäen kultaa ja suurmäen hopeaa. Samana vuonna hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon – ja hyppäsi ensimmäisen kerran suomenmestariksikin.

Punapaidoissa hyppäsi lukuisia menestyviä hyppääjiä Kankkosen lisäksi;
Juhani ja Kalevi Kärkinen, Eino Kirjonen, Ossi Laaksonen, Niilo Halonen, Antero Immonen… ja he veivät Lahden Hiihtoseuran mäkimainetta uusiin sukupolviin Janne Ahoseen, Jari Puikkoseen, Pentti Kokkoseen ja Toni Niemiseen saakka.

Viki ja punapaidat esitetään Karpalon hyppyrimäkien maastossa. LHS:n mäkijuniorit ovat mukana hyppäämässä seuraikoniensa väreissä. Näytelmässä kisataan Karpalonsuon mäkikisassa kesällä 1956. Karpalon mäki toimi 1950-luvulla punapaitojen kesäharjoittelupaikkana. Modernin muovialustan tilalla oli vain olkia ja lattiavahaa – ja aika paljon hyppyruhjeita.

kari.naskinen@gmail.com