Lintulan kylään perustettiin luostari 1895. Siihen liittyvää perimätietoa selvittää Anna Kortelainen kirjassaan Avojaloin (Gummerus, 2015). Luostari rakennettiin salaneuvos F.B. Neronovin maille Pietarin - Viipurin maantien lähelle 50 kilometrin päähän Pietarista. Alkusyynä oli se, että Neronov oli saanut kuolemantuomion, koska tsaari Aleksanteri III:n juna oli joutunut attentaatin kohteeksi ja korkea rautatievirkamies oli kuollut. Attentaatti tapahtui junan ollessa Neronovin mailla. Neronov kuitenkin anoi armoa ja lupasi perustaa hyväntekeväisyysyhteisön, jos saisi pitää henkensä.
Näin tapahtui ja Lintulaan perustettiin Suomen ensimmäinen ortodoksinen naisyhteisö. Sen sisaristo tuli kuitenkin emämaasta Venäjältä ja luostarin kielenä pysyi venäjä Suomen itsenäistymisen jälkeenkin. Valamon tavoin Lintulan luostarikin joutui talvisodan sytyttyä evakkoon, ja 1945 nunnat hankkivat omistukseensa Hackman & Co:n tilan Heinävedeltä.
Kivennavalta nunnat lähtivät pakoon lokakuussa 1939. Vaikka sotatoimet eivät vielä olleet alkaneet, pidettiin sen verran hoppua, että mukaan ei otettu pyhäinjäännöksiä, ikoneita eikä paljon muutakaan kallisarvoista esineistöä. Siitä vain 47 nunnaa lähtivät kävellen Terijoen asemalle. Evakointiapua nunnille ei annettu, mutta saivat mukaansa sentään kaksi tärkeää ikonia, kaksi ehtoolliskalustoa, suitsutusastian, pari käsiristiä ja evankeliumikirjan.
Valamo oli tärkeämpi paikka. Mannerheimin määräyksellä Valamon evakuointiin annettiin avuksi 40 armeijan ajoneuvoa, joilla Putinin nyt kiittelemät kuljetukset hoidettiin Laatokan jään yli turvaan.
Talvisodassa tuhoutui Lintulan hautausmaakin, jonne oli haudattu mm. Ilja Repinin miniä Paraskeva Repina vuonna 1929.
Jo edellisen sodan aikana 1918 Lintula oli kokenut kovia. Ensin punaiset rosvosivat elintarvikkeita ja karjaa, ja igumenia Larisa menetti johtajanpaikkansa kahdelle komissaarille, jotka luostariin lähetti Raivolan sosialistinen neuvosto. Sitten punaiset lähtivät ja luostarin otti haltuunsa 400 miehen valkokaarti. Sadat sotilaat jäivät luostarin alueelle moneksi vuodeksi, kun armeija tulkitsi luostarin sotasaaliiksi. Vasta 1925 asia oikaistiin ja luostari palautui nunnien haltuun.
Nunnat hakivat kansalaissodan jälkeen Suomen kansalaisuutta ja saivatkin myöhemmin, vaikka Etsivän keskuspoliisin Terijoen alaosaston lausunto 1926 oli kielteinen: ”Kuluvana vuonna on 20 nunnaa pyrkinyt maan kansalaisiksi turvatakseen heti siten Suomessa olonsa, mikä ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrin suotavaa.”
Putin puolestaan on tehnyt parhaansa turvatakseen ortodoksikirkon vahvan aseman Venäjällä. Ortodoksinen usko on ollut oleellinen osa venäläistä elämää noin tuhannen vuoden ajan. Sitä ei pystytty hävittämään edes ateistisessa Neuvostoliitossa, vaikka yritys oli kova.
Patriarkka Kirill on hyvää pataa Putinin kanssa, ja suostui 2016 todennäköisesti Putinin aloitteesta tapaamaan paavi Franciscuksen, vaikka Venäjän uskonnollisissa piireissä ei tätä pidetty pelkästään hyvänä asiana. Putin kuitenkin halusi tällaista kirkkokuntien johtajien tapaamista liennyttääkseen Venäjän eristyneisyyttä läntisestä maailmasta.
kari.naskinen@gmail.com
