Tilanne oli ennen vanhaan toisenlainen. Merkittäviä kirjankustantamoja oli 5-6, joiden julkaisemat kirjat noteerattiin sanomalehdissä hyvin. Toisaalta kun mennään vielä kauemmas 1950-luvun alkuun, ei sanomalehdissä silloin edes ollut erillisiä kulttuurisivuja, vaan taidetta koskevat yksipalstaiset jutut luikertelivat siellä täällä muiden juttujen ja mainosten välissä. Urheiluosastot olivat.
Digitalisaation myötä kirjojen painaminen on nyt helpompaa ja halvempaa. Kustannustoimintaa harjoittavia yrityksiä tai muita yhteisöjä on nyt lähes 200. Vuodessa ilmestyy Suomessa nykyisin noin 12 000 kirjaa.
On iso asia, kun kirjailija saa kirjastaan arvostelun Helsingin Sanomiin. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen myyntipiikin oululaisen Miki Liukkosen romaani O (WSOY, 2017) sai sen jälkeen, kun Hesari oli tehnyt siitä sivunkokoisen jutun.
Vanhempi oululainen kirjailija Antti Tuuri sai aikoinaan toisenlaisen kohtelun. Tuuri toimi myös Kaleva-lehden kirjapainon teknisenä johtajana, minä aikana häneltä ilmestyi kolme kirjaa. Näistä kirjoista eivät alueen muut lehdet kirjoittaneet rivin riviä. Koska Tuuri siis oli kilpailevan lehden palveluksessa, leikkasivat muut lehdet hänen ja hänen kirjansa nimet pois jopa kustantajien syysuutuusluetteloista.
Kun Tuuri sai Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston apurahan, Kansan Tahdon kirjallisuusarvostelija kirjoitti, että kysymyksessä on veronkiertotemppu. Tämän johtopäätöksen arvostelija oli tehnyt siitä, että Kaleva oli mukana ko. rahastossa, joten hän ajatteli Tuurin saaneen osan palkastaan kirjallisuusapurahana.
HEVOSEN KIMPUSSA
KIEHAAVIA PAARMOJA
”Arvostelijat ovat kuin kyntävän hevosen kimpussa kiehaavia paarmoja”, sanoi Tshehov. ”Olen 25 vuotta lukenut novellieni arvosteluja, mutta yhtäkään arvokasta ohjetta en muista. Kerran vain on Skabitshevski tehnyt minuun vaikutuksen: hän kirjoitti, että tulen kuolemaan humalapäissäni aitoviereen.”
Japanilainen kirjailija Takeshi Kaiko vertasi kriitikkoja gangsteripomoihin: ”Myös he polttavat kylvyssä, viinalasi kädessä, lueskelevat silmiään siristellen ja riipustelevat jotakin muistiin. Joskus he ovat kuin profeettoja, joskus kuin uhrieläimiä.”
Usein kritiikki tietenkin ärsyttää, kun se ei ole mieleen. Ammattimaisen kriitikon arvostelu ei kuitenkaan ole ”vain yhden ihmisen mielipide”, kuten monesti sanotaan. Kun hyvä arvostelija arvostelee taidegalleriassa olevia teoksia, hän tekee sen vankkaan kokemukseen perustuen. Hän tuntee tyylilajien historian, kehityksen ja senhetkiset trendit. Ammattilainen osaa erottaa teoksista sellaisia asioita, joita me maallikot emme osaa. Kriitikolle ei riitä se, mikä riittää vaikkapa minulle yhden ihmisen mielipiteeksi ilman varsinaisia perusteluja: ”Tuo on kiva, voisin ottaa seinälleni – tuosta en maksaisi mitään” jne.
Teatteriarvostelija ei kirjoita näytelmästä sen mukaan, miten se mahdollisesti vetää yleisöä. Arvostelija kirjoittaa näytelmästä taiteena. Arvostelija katsoo vuosittain ehkä 50-70 näytelmää, hän tietää perinjuurin, mistä teatteritaiteessa on kysymys.
Edesmennyt kriitikko-kirjailija Pekka Lounela sanoi, että kriitikko on ammattilukija, ammattikatsoja, ammattikuuntelija. Kriitikon ammattitaidon perusta on se, että hän lakkaamatta ottaa työkseen vastaan taidetta, hänen aistinsa terästyy, hänen tarkkaavaisuutensa suuntautuu yhä enemmän olennaiseen, hän oppii yhä paremmin käyttämään havaintomateriaaliaan hyväkseen.
Arvostelijakin on silti kannanotoissaan subjektiivinen. Tästä huolimatta hän ei ole ihan tavallinen ”yksi meistä”. Hän on ammattilainen.
Arvostelut ovat joka tapauksessa mukavaa luettavaa. Kun menen teatteriin, oopperaan tai elokuviin, en ennakkoon lue arvosteluja, mutta kotiin tultuani hyökkään heti vertailemaan, onko arvostelija ollut yhtään samaa mieltä kuin minä. Elokuvista puheen ollen on erikoista, että lehdissä julkaistaan arvostelut kaikista ensi-iltansa saavista elokuvista, kaikkein paskimmistakin, mutta kirjoista vain murto-osa saa lehtiarvostelun.
Graafisen alan diplomi-insinööri Antti Tuuri on muuten sitä mieltä, että kaikki henkisempi elämä vaikeutuu 65. leveyspiirin pohjoispuolella.
kari.naskinen@gmail.com
