Käsikirjoituskaksikkoa ovat asiantuntijoina avustaneet Markku Koski ja Marko Haavisto, ja ohjauksesta on vastannut Satu Säävälä, joka aikoinaan imi oppinsa Teatteri Eurooppa Neljän näyttelijänä musiikillisissa komedioissa niinä 1980-90-lukujen vuosina, jolloin Eurooppa Neljä oli parhaimmillaan.
Kuka lienee keksinyt, mutta Badding ei siis näytelmässä kuolekaan nuorena. Todellisuudessa hän kuoli 1987 alkoholimyrkytyksen, sydäninfarktin ja keuhkoputkentulehduksen seurauksena. Viinaa Badding vetää Pesäkallion näytelmässäkin ja vatsaa kivistää pahasti, mutta surullinen loppuratkaisu on heitetty syrjään. Badding elää ja vetää keikkaa ikämieheksi asti, joskin laulukunto on jo heikentynyt.
Näytelmässä Badding elää kolmea eri ikäkautta, lapsena häntä esittävät kaksoismiehityksessä Kalle Hellman ja Tuomo Mutru, meidän kaikkien tuntemana Baddingina on Väinö Weckström ja vanha Badding on Kale Läntelä.
Pääroolin tekevä Kalle Weckström on erinomainen. Häntä ei ole keinotekoisesti maskeerattu ja kammattu aidon Baddingin näköiseksi, mutta hyvin on Weckström sisäistänyt Baddingin olemuksen ja tyylin. Tämän minä kylläkin sanon lähinnä sillä perusteella, minkä olen saanut Baddingin tv-esiintymisistä. Vaikka olinhan minä paikalla, kun Baddingin ja M.A. Nummisen konsertti Jyväskylän Kesässä 1966 keskeytettiin: professori Päivö Oksala katkaisi yliopiston ulkoauditoriosta kaikki sähköt ja kutsui poliisit paikalle, kun Numminen oli esittänyt kappaleen Nuoren aviomiehen on syytä muistaa ja Badding Jenkan ulkosynnyttimistä.
Pesäkalliossa ei tällaisia kappaleita lauleta, vaan niitä tutumpia ja kauniimpia, kuten Baddingin omat sävellykset Paratiisi, Valot, Tähdet tähdet ja Kuihtuu kesäinen maa. Tuttuja Baddingin ohjelmistoon kuuluneita lauluja ovat mm. Sulamith, Ikkunaprinsessa sekä Fiilaten ja höyläten. Mukana on pari oudompaakin kappaletta, joita ainakaan minä en aikaisemmin ollut mieltänyt Baddingin lauluiksi.
Pääosin nuorista harrastajanäyttelijöistä koostuva ryhmä teki ensi-illassa keskiviikkona hienoa työtä. Intensiteetti oli korkealla ja kaikesta näki, että innostus oli suurta. Erityisiä piikkejä esitykseen toivat ”vierailijat”, jotka kävivät muutamissa kohtauksissa näyttäytymässä. Tällaisia hauskoja, oikeastaan sketseiksi luonnehdittavia kohtauksia olivat ne, joissa Badding tapasi mm. Juice Leskisen, Matin ja Tepon sekä varsinkin M.A. Nummisen, jonka roolin kiekuvine lauluäänineen teki tosi maukkaasti Ilmari Myllynen. Myllynen on myös sovittanut hyvin soivan musiikin.
Lahtelaista väriä tuovat Marko Haaviston ja Kari ”Pitkä” Lehtisen roolihenkilöiden piipahtamiset näyttämöllä. Melkein koko ajan näyttämöllä on puolestaan Kalle Sulalampi, joka tyypittelee eri roolinsa taitavasti ja hauskasti.
Nokkela idea on myös kuvata Badding katsomassa makeaa saksalaista Sissi-elokuvaa; elokuva esitetään ei elokuvana, vaan ”live-esityksenä”, jossa Romy Schneider ja Karlheinz Böhm laulavat.Siebente Himmel der Liebe.
kari.naskinen@gmail.com
