1.
Vallankäytön ”visuaalisuus”. Kekkonen osasi erinomaisesti näytellä presidenttiä. Hallitsi tilanteet, seremoniat ja kaikenlaiset tilaisuudet. Hän oli myös hyvä televisiossa. Hän oli presidentin näköinen mies.
2.
Suora suhde kansaan, ohi pienten nilkkien. Kekkonen osasi olla tilanteen niin vaatiessa luontevan huoleton heppu. Viinan kanssakin Kekkonen oli sinut, kerrankin Aulangolla hienoilla illallisilla Kekkonen kopeloi tarjoilijanaisen tissiä, eikä se mitenkään hävyttömältä vaikuttanut, kun sen teki Kekkonen. Kekkonen uskalsi olla tolkuttomasti juovuksissa Neuvostoliiton johtajienkin kanssa, ja taas kansanmiehen maine levisi ja suosio kasvoi.
Kekkosen kansliapäällikkö Juhani Perttunen sanoi, että Kekkonen osasi aina asettua oikein kulloiseenkin ilmapiiriin. – ”Hän oli yhtä luonteva nuotiolla kuin hienossa ruokapöydässä. Kekkonen oli joviaali seuramies ja hyvä isäntä korkeille vieraille”, sanoi Perttunen.
3.
Henkilökohtaisten lojaliteettien tukiverkosto. Kaverit auttoivat. Virkakoneistoon Kekkonen sijoitti näitä luottomiehiään niin, että sai heiltä tärkeää sisäpiiritietoa ohi virallisten protokollien. Kaikki luottomiehet eivät suinkaan olleet maalaisliitto/kepulaisia, esimerkkeinä Max Jakobson ja Eino S. Repo, jonka Kekkosen hoviin toi luultavasti Sylvi Kekkonen. Luotettavia ystäviä olivat myös muutamien luottomiesten vaimot. Vaikeinta oli SDP:n kanssa, mutta lopulta löytyi luotettavaksi Kalevi Sorsa.
Toinen Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki täydensi, että luottomiehiä oli myös elinkeinoelämän piiristä.
4.
Suojelupoliisi ja KGB. Supo oli Kekkoselle tärkeä ja niin myös KGB, joskin agenttipuheet ovat tarpeettomia. Koska Suomen kommunisteilla oli suorat yhteydet NKP:hen, piti Kekkosella omat yhteytensä ja tämän asian Kekkonen hoiti KGB:n kanssa.
5.
Kekkonen oli suuri strateginen ajattelija. Hänellä oli strategisesti hyvä silmä ja hän osasi katsoa tulevaisuuteen paremmin kuin useimmat muut.
Mutta mihin Kekkonen oikeastaan pyrki? Toinen Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki sanoi, että Kekkosen perimmäinen ideologia jäi arvoitukseksi. Se vaihteli. Esimerkiksi 1970-luvulla yhteiskunnallinen radikalismi viehätti Kekkosta, mutta tämäkään ajattelu ei jäänyt päälle lopullisesti.
Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäseminaari järjestettiin nyt 29. kerran. Eiköhän muistiinpanoistani vielä muutama lisäjuttu tule lähipäivinä.
(Tämä juttu on julkaistu aiemmin Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www. hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
