Aamulla luin Elinkeinoelämän keskusliiton nettisivulta uutisen, jonka mukaan Suomi on palannut digibarometrin tulosten mukaan ykköseksi maidenvälisessä vertailussa, kun verrataan yhteiskunnan digitalisaation astetta. Vertailu oli tehty 22 maan kesken yritysten, kansalaisten ja julkinen sektorin kannalta kolmella eri ulottuvuudella (edellytykset, käyttö, vaikutukset). Pääsin heti tuoreeltaan ottamaan havaintoja asiasta, kun Kansallisoopperan kevätkauden esitysten lipunmyynti alkoi tänään klo 12. Olin tietokoneella näpyttelemässä klo 12.02 ja siitä se ykkösmaan kansalaisen kokemus alkoi karttua.
Läppärin ruudulle ilmestyi tieto, että olen jonossa numerolla 1468. Edelläni on 1402 muuta, joten odota hetki. Jäin siihen koneen luo kököttämään, koska piti olla varuillaan, kun oma tulisi. Vihdoin klo 12.34 lävähti ruudulle tieto, että nyt on minun vuoroni. Vaikka olen netistä tilannut liput oopperaan ennenkin, niin nyt oli outoa. Meni 20 minuuttia, ennen kuin olin saanut liput ostettua verkkopankin kautta.
Tätä nyt kirjoittaessani kello on 13.40, mutta vielä eivät liput ole tulleet sähköpostiini, kuten pitäisi. Viisitoista vuotta sitten homma toimi, kun soitin lipunmyyntiin, josta liput lähetettiin postitse ja lasku mukana.
Tänään postista sen sijaan tuli ilmoitus siitä, että kerrostalossa asuvien on rekisteröitävä asunto-omistuksensa Maanmittauslaitokselle, jossa tällainen rekisteröinti muuttuu digitaaliseksi kokonaisuudeksi. Palvelumaksuna peritään 63 euroa + sama maksu autotallista, jos sellainen on eri osakekirjalla. Jos haluaa säilyttää paperisen osakekirjan muistona, Maanmittauslaitos veloittaa sen palauttamisesta 11 euroa - onpa kallis kirjelähetys.
Suomea huonompia digimaita ovat toiseksi jäänyt Tanska ja kolmanneksi jäänyt Hollanti.
kari.naskinen@gmal.com
