Irenestä
sanotaan sotien jälkeen tehdyssä kuulustelupöytäkirjassa, että
hän lähti saksalaisten mukana Norjaan, mutta ”ei kertonut
katuvansa”. Tämä sanonta on nimenä Tommi Kinnusen romaanilla
(2020) ja nyt myös
näytelmällä, joka kiertää
Suomea kuuden teatterin
yhteistyönä. Irene on yksi naisista, jotka Lapin sodan päätyttyä
palasivat vankileiriltä Norjasta kävellen yli 600 kilometrin matkan
ensin Rovaniemelle ja sitten edelleen kotikonnuilleen. Vuosina
1945-48 Valpo kuulusteli 648:aa tällaista naista, jotka olivat
lähteneet saksalaisten mukana Norjaan ja palanneet sieltä takaisin.
Osan norjalaiset panivat laivaan Oslossa ja veivät vankileirille
Hankoon. Näytelmän viisi naista pääsivät kuitenkin karkaamaan
norjalaisilta jossain vaiheessa ja tulivat jostain aivan pohjoisesta
Suomen puolelle. Ei ole
tietoa, paljonko tällaisia jalkapatikassa kotiin palanneita naisia
oli.
Lapin
sodassa Pohjois-Suomessa oli yli 200 000 natsisotilasta.
Rakkausseikkailuja suomalaisten naisten kanssa syntyi, ja kun
saksalaiset lopulta joutuivat pakenemaan Suomesta, heidän mukanaan lähti
tuhatkunta naista Norjaan tai Saksaan. Kaikkien naisten motiivina ei
ollut rakkaus, vaan jotkut lähtivät työnhakuun, jotkut pelosta
Neuvostoliittoa kohtaan.
Tällä hetkellä näytelmä
menee Lahden kaupunginteatterissa. Yksi viidestä naisista on raskaana
– samassa suhteessa suomalaisnaiset tulivat raskaaksi saksalaisille
todellisuudessakin. Nainen ei teetä aborttia, vaan sanoo, että ei
tunne häpeää eikä koe tehneensä syntiä, vaan hänelle on
tapahtunut kauneinta, mitä hänelle koskaan on tapahtunut.
”Jos
meitä jostain syytetään, niin syyttäkööt samasta myös miehiä”,
sanoo yksi naisista. Naisia haukutaan huoriksi, mutta miehet eivät
saa syytöksiä, vaikka paneskelevat naisia ihan vain huvikseen ja
himokseen, lisäksi ovat moninkertaisia murhaajia, sekä saksalaiset
että suomalaiset.
Pohjoisen naiset rakastuivat
suomalaisten aseveljiin saksalaisiin. Sitten sotapolitiikka kuitenkin
muuttui, kun Suomi oli päässyt rauhaan Neuvostoliiton kanssa ja se
määräsi Suomen armeijan ajamaan saksalaiset pois maasta. Naiset
eivät voineet käsittää, että rakas Werner muuttui yhdessä yössä
natsisiaksi, jota ei saanutkaan rakastaa. Kuusamolainen Tommi
Kinnunen on kertonut tarinan, että Kuusamossa yksi Norjasta palannut
nainen oli häväisty, riisuttu alastomaksi ja kuljetettu ympäri
kylää.
Käsiohjelmana on vain A-nelonen,
henkilöluettelo tekijöistä, mutta olisi hyvä tietää, miten
näytelmä otettiin vastaan Berliinissä, jossa se sai
ensiesityksensä viime kesänä Heimathafen Neukölln -teatterissa.
Sieltä esitys on
jatkunut
Kouvolan, Turun ja Lahden teattereissa, ja ensi vuoden puolella matka
jatkuu Tampereen, Seinäjoen ja Hämeenlinnan teattereihin. Näytelmä
on kova. Miinoitetut tiet, poltettu
Lappi, pelko, häpeä,
traumat, syyllisyys, romuttuneet
unelmat, nälkä ja vilu
ja lopulta tuomitseminen.
Mikko Roihan ohjaus
pienelle Eero-näyttämölle on myös ahdistava, koska tilaa on
vähän. Suurempi
näyttämö antaisi varsinkin sille 600 kilometrin talsimisosuudelle
paremman mahdollisuuden visuaaliseen näyttävyyteen.
Ehkä
pienempi näyttämö on kuitenkin valittu siksi, että teatterista
toiseen siirtyvät lavastukset ovat hyvin
pienimuotoiset.
Näyttelijät
ovat mukana olevista teattereista: Mari
Turunen (Tampere), Liisa Peltonen (Hämeenlinna), Mari Pöytälaakso (Seinäjoki), Tiina Winter (Kouvola), Ulla
Koivuranta (Turku) sekä
matkan varrella ja perillä eri miesrooleja esittävä Jari-Pekka
Rautiainen
(Lahti). Sillä
tavalla kevyesti rooleihin on kuitenkin menty, että vankileirillä
kaljuiksi ajetut naiset tekevät itsensä kaljuiksi vain sukkahousun
tukkansa päälle vetäen. Todenmukaisuus kärsii, vaikka joutuu kai
tämän ymmärtämään, mutta silti… ei olla aivan tosissaan, metodi on vajavainen.
On
tämä silti
parempi
esitys kuin Kinnusen Neljäntienristeys-romaaniin
perustunut hosuva esitys
2019.
Tämä
on Berliinissä
asuvan
Mikko
Roihan neljäs
tällainen Berliinistä kiertueen aloittanut ja
hänen dramatisoimansa
näytelmä, edelliset
olivat Orvokki
Aution Pesärikko
(2017)
sekä Maria
Jotunin Miehen
kylkiluu (2018)
ja Kultainen
vasikka (2020).
kari.naskinen@gmail.com
