Sodan jättämistä traumoista kertoo elokuvista parhaiten Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä (1978). Samaa ongelmakimppua käsittelee Scott Cooperin Rautakaupunki (2013), jonka nyt löysin dvd:nä. Ei se läheskään yhtä vakuuttavaa tekoa ole, mutta peruskysymykset ovat samoja. Monet sodasta palaavat miehet ovat raunioina, ja tämänhän me historiankirjoituksesta ja muustakin tiedämme Suomenkin käymien sotien osalta. Sota jättää kovat jälkensä, ja niillä on oheisvaikutuksensa muihinkin kuin sotilaisiin.
Kauriinmetsästäjässä
kolme
kaverusta lähtevät Vietnamiin. Paluu sieltä on pelkkää
murhenäytelmää, kun kaikki
entinen hyvä on mennyttä
- unelmat,
nuoruuden ihanteellisuus ja optimismi ovat enää pelkkiä
muistoja. On käyty pimeyden ytimessä, siellä missä moraalia ei
enää ole. Rautakaupungissa
ollaan
suoraan siinä ajassa, että Bazen veljesparista nuorempi on jo
palannut neljänneltä komennukseltaan Irakista ja hän on pelinsä
elämässään menettänyt.
Näillä elokuvilla on myös
ulkoisia yhdistäviä tekijöitä. Kauriinmetsästäjässä
kolmikko
lähtee Vietnamiin
terästehtaalta,
jota on kuvattu pienessä Clairtonin kaupungissa Pennsylvanian
osavaltiossa. Uudemmassa elokuvassa vielä pienemmän kaupungin
terästehdas on käytännössä kaupungin ainoa työpaikka, ja
tämäkin kuvauskohde on ollut Pennsylvaniassa, Clairtonista 20
kilometrin päässä Braddockissa saman Monongahelajoen varrella.
Rautakaupungissakin
Bazen veljeksistä vanhempi käy kaurismetsällä, mutta ei ammu
tähtäimeensä saamaansa kaurista. Samalla tavalla menettelee Robert De Niro Kauriinmetsästäjässä. Vain
sodassa tapetaan myös puolustuskyvyttömiä ja viattomiakin.
Veljeksiä näyttelevät
Christian
Bale (vanhempi)
ja Casey
Afflec,
joka
ei enää Irakista tultuaan pysty keskittymään työntekoon eikä
paluuseen terästehtaaseen. Veljensä paha tilanne haittaa myös
Balen elämää, ja kun asiat lähipiirissä ovat pielessä, menevät
ne hänelläkin samaa rataa: kännissä hän ajaa kolarin, jossa
kuolee kaksi ihmistä, ja Bale joutuu vankilaan. Näin molemmilla on omat ristinsä, molemmat ovat olleet mukana viattomien lasten väkivaltaisissa kuolemissa. Elämän
valttikortit on pelattu pois ja Balen naisystävä Zoë
Saldaña
jättää hänet. Lisäksi
veljesten sairas isä kuolee. Jäljellä on kuitenkin isän veli,
joka Sam
Shepardin näyttelemänä
tuo uskottavuutta tähänkin elokuvaan.
Lopullinen
tragedia syntyy, kun pikkuveli lähtee kuittamaan vedonlyönnissä
häviämiään velkarahoja laittomia nyrkkitappeluja järjestävälle
huumekauppiaalle (Woody Harrelson)
johonkin tappelulatoon New Jerseyn maaseudulle. Vietnamissa tällaista sotahulluuden lisäksi ylimääräistä hulluutta oli vemäläinen ruletti. Monivaiheisten
kiemuroiden jälkeen huumekauppiaan gorillat tappavat Afflecin. Raju
kertomus saa jatkoa, kun Bale tappaa kostoksi Defoen.
Tämän
lopputapahtuman
todistajana on poliisipäällikkö (Forest
Whitaker),
mutta hieman avoimeksi jäävässä elokuvan loppukohtauksessa Bale
istuskelee rauhassa kotonaan, joten poliisipäällikkö on ehkä
jättäytynyt tietämättömäksi koko asiasta – jos sodassa voi
tappaa siviilejäkin, niin miksei tuollainen huumeparoniroistokin
jouda menemään. Niin tai näin, kaiken ytimenä on, että tulevaisuutta ei vanhemmalla veljelläkään enää ole, ja syynä on Irak. Silti Rautakaupunki
on
enemmän toimintaelokuva kuin filosofinen tutkielma, ei mikään "Kauriinmetsästä kakkonen", mutta toimintaleffaksi oikein pätevä.
kari.naskinen@gmail.com
