Edesmenneen öljymiljonäärin kaunis tytär Clare Cavendish tulee Philip Marlowen toimistoon kysymään, voisiko Marlowe ottaa tehtäväkseen Claren kuolleen rakastajan Nico Petersonin etsimisen ja tapauksen selvittämisen. Marlowe on tällä kertaa Liam Neeson, joka on ainakin kahdeskymmenes näyttelijä Marlowen roolissa, kun lasketaan mukaan myös pelkästään tv-jakeluun tarkoitetut elokuvat ja sarjat sekä kuunnelmat. Yleisradion kolmessa kuunnelmassa 1980-90-luvuilla Marlowena oli Hannu Lauri.
Liam Neesonin Marlowe esiintyy viime vuonna valmistuneessa elokuvassa, jonka nimi on yksinkertaisesti Marlowe; samalla nimellä tehtiin elokuva 1969, jolloin Marlowena oli James Garner. Tunnetuimmat ja parhaina pidettävät Philip Marlowet ovat olleet Humphrey Bogart ja Robert Mitchum.
Liam Neeson tuntuu yllättävältä valinnalta rooliin. Hän on humaanin Schindlerin listan (1993) jälkeen vaihtanut kovemmalle linjalla ja on viime vuosina suorastaan profiloitunut armottomien kostotarinoiden suoraviivaiseksi tappajaksi. Eikä sille mitään mahda, että katsojat luovat filmitähdistä luonnekuvia, joiden perusteella näytellijöitä sijoitellaan ketä mihinkin lokeroon. Tästä huolimatta Liam Neeson istuu Marlowen rooliin sikäli hyvin, että hän on siinä juuri sellainen rauhallinen pohdiskelija, jollainen Marlowe onkin Raymond Chandlerin luomana hahmona. Marlowe on moraaliltaan korkealla tasolla ja vihaa yksilöiden oikeusturvan puutteita sekä ennen kaikkea yhteiskunnan yläluokan korruptoitunutta hyvä veli -järjestelmää, johon usein poliisikin on kytköksissä.
Toisaalta Liam Neeson on liiankin herrasmiesmäinen olemukseltaan. Tupakkaa ja viskiä ei mene yhtä paljon kuin edeltäjillään, eikä ole krapula-aamujakaan, eivätkä vaatteet ole kurtussa. Neeson on 72-vuotias, joten ero alle 50-vuotiaana Marloweksi valittuun Humphrey Bogartiin on selvä. Yhdessä kohtaa Neeson vastaakin jonkun korston Haista vittu -sanomiseen, että ”olen jo liian vanha”.
Yleistunnelma elokuvassa on joka tapauksessa kohdillaan. Elokuvan on ohjannut irlantilainen Neil Jordan ja Neeson on syntyisin Pohjois-Irlannista. Lisäksi pohjana on Chandlerin jälkeen Marlowe-tarinoita kirjoittaneen irlantilaisen John Banvillen romaani Tummasilmäinen blondi (2014). Sopii hyvin tämä kaikki, sillä Chicagossa 1888 syntyneen Chandlerin äiti oli irlantilainen. Kyllä siitä tunnelmasta silti tunnistaa sen L.A.:n Santa Monican, jonka Marlowet ovat tätä ennen tutuiksi tehneet – vaikka elokuva onkin nyt kuvattu pääasiassa Dublinissa ja Barcelonassa.
Clare Cavendish saa Philip Marlowen palkatuksi, ja juoni lähtee tälläkin kertaa sujuvasti luistamaan. Ollaan vuodessa 1939 ja heti alussa soi taustamusiikkina Duke Ellingtonin 30-luvun kova hitti Caravan. Petersonin katoaminen ei tietenkään ole kovin yksinkertainen juttu. Koska Peterson on kuollut auton yliajamana eliitin luksuspaikan Corbata Clubin lähellä, Marlowe haistaa palaneenkäryä. Siitä se sitten lähtee ja Marlowen syyniin joutuvat Corbata Clubin omistaja Floyd Hanson, elokuvastudion omistaja ja tuleva Englannin-suurlähettiläs Philip O´Reillyn, huumeparoni Lou Hendricks, Claran filmitähtiäiti Dorothy Quincannon ja tietenkin myös toiminnallisia roistoja. Marlowe tuumaa heti, että olikohan studiolla lavastemestarina toiminut Peterson saanut vihiä jostakin hämäräpuuhasta...
Naiset ovat aina olleet kuumina Marloween ja toisinpäin on mennyt vähän vaimeammin. Elokuvan naiset tytär ja äiti ovat Diana Kruger ja Jessica Lange.
kari.naskinen@gmail.com
