Ainakin 80 % suomalaisista ovat jäseninä jossakin osuustoimintayrityksessä

Maailman 300 suurimman osuustoimintayrityksen liikevaihto on reippaasti yli 2000 miljardia euroa. Niissä työskentelee arviolta 280 miljoonaa ihmistä. Sitten olemme me jäsenet, tuoreimman tiedon mukaan noin miljardi ihmistä. Suomessa on noin 4500 osuustoiminnallista yritystä tai edunvalvontayhteisöä, isoista osuuskaupoista vesiosuuskuntiin, ja uutta aikaa edustavat laajakaistaosuuskunnat. Aikuisista suomalaisista kuuluu arviolta 80 prosenttia vähintään yhteen osuuskuntaan ja melkein yhtä paljon keskinäisiin vakuutusyhtiöihin, jotka voi rinnastaa osuuskuntiin.

Asukaslukuun suhteutettuna Suomea voi pitää maailman osuustoiminnallisimpana maana. Panin tähän juttuun kuvan auton katsastuksesta (A-Katsastus-konsernin kuvapankki). Harva tietää, että Osuuskunta Tradeka omistaa nykyisin tämän katsastusyhtiön, joka aikoinaan hoiti valtion monopolina koko katsastustoiminnan. Tradeka puolestaan on viimeinen punapääoman linnake, siis vanhaa E-liikettä. Tradekan omistamia bisneksiä ovat lisäksi Restel-yhtiön ravintolat, Lehtipiste Oy (osa entistä Rautakirjaa) sekä hoiva- ja terveysalan Med Group. Tunnetumpia osuustoimintaliikkeitä ovat nykyisin tietenkin S-ryhmän osuuskaupat ja paikalliset osuuspankit.

Suomessa ensimmäiset osuuskaupat perustettiin 1800-luvun lopulla, kun kuluttajat eivät olleet tyytyväisiä kaupan alalla vallinneisiin puutteisiin ja epäkohtiin. Silloin tosin puhuttiin enemmän ostorenkaista, ravintoyhdistyksistä ja kauppayhtiöistä. Vuonna 1899 perustettu Pellervo-seura lähti järjestäytyneemmin kehittämään maatalouteen keskittynyttä osuustoimintaa, mutta sen levittämä tietämys auttoi myös osuuskauppoja niiden alkutaipaleella.

Vuonna 1900 perustettiin Tampereella Finlayson ja Kumpp. Työväen Osuuskauppa, 1901 Turussa Vähäväkisten Osuusliike, 1901 tuli voimaan osuustoimintalaki ja 1904 perustettiin Suomen osuuskauppojen keskuskunta (SOK) hoitamaan yhteisostoja edullisemmin. Nopeasti tapahtui myös jako kahteen, kun työväenliike perusti oman osuusliikeketjunsa, ensimmäisenä aloitti Elanto Helsingissä 1905. Tämän vasemmistolaisen osuustoimintahaaran keskusjärjestö oli Kulutusosuuskuntien keskusliitto (KK) ja yhteisostot hoiti Osuustukkukauppa (OTK).

Varsinaisesti ristiriidat puhkesivat 1915 ja pahempaa tietenkin seurasi 1918. Kahtiajako oli varsin selvä sekä konkreettisesti että henkisesti. Yksi yllättävästi yhdistävä tekijä oli myöhemmin kuitenkin KOP. Professori Markku Kuisma on kirjoittanut OTK:n historiajulkaisussa, että molemmat osuustoiminnalliset leirit tunsivat luontaista vetoa afäärifennomaanien finanssilinnakkeeseen Kansallis-Osake-Pankkiin. Raha-aatelin Yhdyspankki oli kieleltään, mieleltään ja sosiaalis-kulttuurisilta sidoksiltaan vieraampi ja kaukaisempi kuin suomenkielisen keskiluokan nousun siivittämä Kansallispankki.

Vaikka pellervolainen SOK-ryhmä oli lähempänä KOP:n sisäpiiriä, oli OTK:n yhteyskin Kansallispankkiin vanha ja kestävä: sen oli sinetöinyt pankin pääjohtajan J.K. Paasikiven ja edistysmielisen osuustoimintaryhmän voimahahmon Väinö Tannerin kädenpuristus kapinakevään 1918 verisissä jälkitunnelmissa. Tämä molemmissa leireissä kiistelty yhteys oli Kuisman mukaan merkitykseltään arkista pankkisuhdetta tuhatkertaisesti merkittävämpi poliittis-valtiollisena symbolina. Se viitoitti kansallisen yhteistyön ja rauhanomaisen rakentamisen mahdollisuuksiin, ja siksi tästä epäpyhästä rahaliitosta pidettiin kiinni vaikeinakin aikoina.

VOITTOA ON TEHTÄVÄ

Vuonna 1924 E-osuusliikkeiden jäsenmäärä oli 184 299 ja se ohitti muiden osuuskauppojen jäsenmäärän. Molempien osuustoimintahaarojen tuotannollinenkin toiminta kasvoi. OTK:laisilla osuusliikkeillä oli mm. 34 leipomoa, 17 juomatehdasta, vuonna 1925 erilaisia tuotantolaitoksia yhteensä 144. Lopulta E-liike kuitenkin hävisi kilpailun pellervolaiselle S-ryhmälle. Sen liiketoimintaosaaminen oli huonompaa. Eikä ihme, kun hallintoelimet koottiin pääasiassa paikallisista kunnallispoliitikoista.

E-liikkeessä, Ekamarketissa, Centrumissa, Valintatalossa ei osattu tehtä voittoa, jolla olisi toimintaa kehitetty, ja tämän perinteisen lähikauppatoiminnan loppu koitti 2017. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tekemässään väitöskirjassa Terhi Tuominen nosti esille voiton roolin keskeisenä välineenä asiakasomisteisessa osuuskunnassa. Aiempi tutkimus oli osin kyseenalaistanut voiton tekemisen periaatteen osuustoiminnassa ja pitänyt sitä jopa hinnoitteluvirheenä, mutta Terhi Tuominen näki väitöstutkimuksessaan asian toisin:

”Voittoa tarvitaan, jotta osuuskunta on kilpailukykyinen, pystyy osallistumaan alueensa kehittämiseen, investoimaan ja kasvamaan. Vahvat aineelliset resurssit myös lisäävät osuuskuntien taloudellista itsenäisyyttä, mikä on osuustoiminnan periaatteiden mukaista.”

S-ryhmä on jo kauan tiennyt tämän ja osannut sitouttaa jäsenensä vihreän bonuskortin avulla tehokkaasti. ABC-asemaltakin käydään ostamassa bensat hintoja vertailematta, koska saa bonusalennusta, vaikka lähettyvillä olisi St 1:llä tai Shellillä halvempaa.

On osuustoiminta muunkinlaista osaamista näyttänyt. Pankkikriisi vei KOP:n, SYP:n, Skopin, STS:n ja HOP:n, mutta osuuspankit jyräävät nyt suurimpana ryhmittymänä.


AITO AMERIKKALAINEN
AROMIPAAHTOMENETELMÄ

Kahvi vapautui säännöstelystä 1954. Me lapset emme kahvia juoneet, mutta kahvista tuli kaupparyhmien välille meitäkin kiinnostanut iso kilpailutekijä, kun keksivät panna kahvipaketteihin autojen keräilykuvia. Ylivoimaisesti paras ja laajin kuvavalikoima oli Pauligin kahveissa, mutta sitä ei ilmeisesti saanut E-liikkeistä, koska muistan vaatineeni äidiltä, että kahvipaketit piti ostaa toisesta kaupasta kuin muut ruuat.

Äiti myöntyi tähän, ja kerran tuli sitten huippuhetki, kun olin mukana kauppareissulla: kaupan täti antoi minulle ½ x ½ metriä ison kartongin, joka oli painettuna täyteen niitä autonkuvia.

E-liikkeen 50-luvulla myymää kahvia en muista, mutta jos se oli OKA-kahvia, niin niissäkin paketeissa oli autonkuvia, mutta huonompia. Jokin E-liikkeen kahvimerkki keksi mukaan junat ja lentokoneet, mutta ne eivät kiinnostaneet. SOK hankki 50-luvulla uuden kahvinpaahtokoneen ja Katriina-paketteihin tuli kirjainyhdistelmä AAA (aito amerikkalainen aromipaahtomenetelmä), mutta autonkuvasarja oli heikkolaatuisempi kuin Pauligin.

E-liikkeeltä tuli jäsenille Kuluttajain Lehti ja SOK:n jäsenille Yhteishyvä. Kuluttajain Lehti oli parempi, koska siinä oli Pekka Puupää, jota piirsi Elannon mainospäällikkö Ola Fogelberg. Hän suunnitteli myös TUL:n lipun 1919.

kari.naskinen@gmail.com