tiistai 14. toukokuuta 2019

Ossi Runne ja Katri Helena

Eurovision laulukilpailut alkavat tänä iltana Israelissa, jos palestiinalaisten summamutikassa ampumat pommit eivät osu Tel Avivin Expo-kokouskeskukseen. Viime viikolla tuli televisiosta Suomen oma karsintakilpailu 40 vuoden takaa, sen voitti Katri Helena, joka lähti Suomen edustajaksi, silloinkin Israeliin. Katson sineen taivaan on yksi kaikkien aikojen parhaita Suomen euroviisuja, mutta Jerusalemissa 1979 sen taakse jäi 19 laulusta vain viisi.

Huonomminkin on mennyt monta kertaa. Viimeisiksi ovat tähän asti jääneet Laila Halme, Viktor Klimenko, Kristiina Hautala, Vesa-Matti Loiri, Kojo, Pave Maijanen, Jasmine sekä lauluyhtyeet Beat, Waldo´s People ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Suomen tämän vuoden kilpailija on Darude, jonka laulua en ole kuullut, mutta parturini sanoi juuri äsken, että kappale on täysin mitätön.

Lordi oli tietenkin omaa luokkaansa. Hard Rock Hallelujah oli varsinkin ylöspanoltaan niin komea, että voitto oli selvä ilman muuta.

Kuvaan valitsin Ossi Runteen, joka toimi kapellimestarina Suomen esitysten aikana 22 kertaa. Ne olivat niitä aikoja, jolloin finaalissa soitti aina iso orkesteri. Tästä musiikillisesti hienosta järjestelystä luovuttiin 1999, minkä jälkeen kilpailussa onkin nähty ja kuultu myös monenlaista soopaa.

Sellainenkin muutos on tapahtunut, että euroviisufinaalista on nyttemmin tullut ihmeellinen homofestivaali. Mistä kummasta tämä homma on saanut alkunsa? Meille tavallisille ihmisille tämä lauantain finaali on aina mukava tv-ohjelma, mutta miksi homot, lespot ja muut sekalaiset ovat paikanpäällä omineet sen itselleen.

Television Euroviisat-ohjelmien raati arvioi nyt parhaiksi Islannin ja Ruotsin laulut. Kumpaakaan en ole kuullut, mutta tilastoinnin hallitsen, joten seuraavassa kaikkien aikojen mitalitaulukon kymmenen parasta:

K  H  P
7   4  1  Irlanti
6   1  6  Ruotsi
5 15  3  Englanti
5   4  7  Ranska
5   0  2  Luxemburg
4   2  1  Israel
4   1  1  Hollanti
3   1  3  Tanska
3   1  1  Norja
2   4  5  Saksa

Saksalaiset ovat ihmeellisiä, miksi ne eivät laula saksaksi. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1956 lähtien ja englanninkielinen laulu on voittanut 32 kertaa. Mutta iso Saksa. Miten se nöyrtyy laulamaan englanniksi?

Tällainen alemmuuskompleksi tosin vaivaa saksalaisia muutenkin. Tästä on yhtenä esimerkkinä Saksan liittotasavallan kulttuuri-instituutti Goethe-Institut, joka sosiaalisessa mediassa käyttää englannin kieltä.

Euroviisuissa kieliasia nousi ensimmäisen kerran esille, kun Ruotsin Ingwar Wixell lauloi kappaleensa englanniksi 1965. Sen jälkeen määrättiin, että kaikkien pitää esiintyä omilla kielillään, mutta tämä kielisääntö poistettiin samaan aikaan ison orkesterin kanssa 1999.

Aina ihmetyttävä asia on sekin, miksi Israel on mukana. Nyt kilpailu pidetään siellä jo viidennen kerran. Tämä johtuu siitä, että Euroopan yleisradiounioni EBU on jostakin syystä kelpuuttanut Israelin radioyhtiön jäsenekseen. Sama juttu monien Euroopan urheiluliittojen kohdalla. Vaikka onhan euroviisuissa nykyisin Australiakin.

kari.naskinen@gmail.com