Näinä päivinä sata vuotta sitten antoi Hans Kalm Viron
vapaussodassa taistelleen Pohjan Poikien rykmentin hajottamispäiväkäskyn.
Se oli suomalainen vapaaehtoisrykmentti, joka oli vuodenvaihteesta 1918-19 alkaen
sotinut Virossa yhdessä Martin Ekströmin
johtaman vapaaehtoisjoukon kanssa. Eversti Kalm oli virolainen ja majuri
Ekström ruotsalainen.
Tutummin Hans Kalm jäi historiaan aikaisemmasta Suomen kansalaissodasta, jossa hän toimi valkoisten Pohjois-Hämeen pataljoonan komentajana. Yhdessä maahan tulleiden saksalaisjoukkojen kanssa Kalmin pataljoona teloitti punakaartilaisia mm. Hennalan keskitysleirissä ja Harmoisten kylässä Kuhmoisissa.
Viron vapaussotaa voidaan pitää osana suomalaisten heimosotia. Pohjan Poikien rykmenttiin kuului vähän yli tuhat sotilasta ja Ekströmin Ensimmäiseen Suomalaiseen Vapaajoukkoon 1550. Hajottamisen jälkeen osa Pohjan Pojista jäi palvelemaan inkeriläisiin vapaajoukkoihin ja osa Viron armeijaan.
Vaikka Viron vapaussota 1918-20 ei Suomen tavoin varsinaisesti sisällissota ollutkaan, oli vastapuolella venäläisten riveissä myös virolaisia, ja varsinkin Tallinnan teollisuustyöväen joukossa oli bolsevismilla kannatusta.
Näistä tapahtumista on tehty kirjoja, joista muutama on ilmestynyt suomeksikin. Kun en ole niitä lukenut, turvaudun tässä nyt Turun museokeskuksen tutkijan Kari Hintsalan lukemisiin (Kaponieeri-blogi 8.4.2019).
Hans Kalmin rykmentti lähti vuodenvaihteessa 1918-19 Suomenlahden yli jäänmurtaja Väinämöisellä, joka nyt on museolaivana Viron merimuseossa nimellä Suur Tõll. Matkaan lähdettiin innosta hehkuen, monilla oli päässään valkoinen turkislakki ”mannerheimari” ja palttoossa muhkea valkoinen turkiskaulus. Riemuitseva oli myös vastaanotto Tallinnan satamassa. Suomi tuki virolaisten taistelua ase- ja ammustoimituksin, ja vapaaehtoiset taistelijat antoivat myös kaivatun moraalilisäyksen.
Osaston matka jatkui Tarttoon ja sieltä kohti Latvian rajaa. Pajun kartanon luona käytiin ensimmäinen suurempi taistelu, jonka voitto avasi tien rajakaupunki Valgaan. Kaikki 50 taistelussa otettua vankia ammuttiin, samoin 12 kellarissa piileskellyttä kartanon työntekijää. Hyökkäys jatkui Latvian puolelle Marienburgiin, jossa kalmilaiseen tapaan vangit taas teloitettiin valtauksen jälkeen.
Pohjan Poikien sotaretkeen liittyi myös sellaista juopottelua ja hulinointia, että Kalm passitti sotilaita takaisin Suomeen. Touko-kesäkuun vaihteessa 1919 tämä kaikki sitten loppui suomalaisten osalta, minkä jälkeen osa sotureista jatkoi harrastuksiaan heimosotaretkellä Aunuksen Karjalassa.
Aselepo Viron tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä tehtiin vuoden lopussa 1919 ja rauha solmittiin Tartossa helmikuussa 1920. Kuvassa on Vapaussodan voitonpylväs, joka pystytettiin Tallinnassa 2009.
LAHTARISTA TULI
HOMEOPAATTILÄÄKÄRI
Tuossa vaiheessa Hans Kalm oli jo vaihtanut alaa, hän oli lähtenyt Englantiin ja jatkoi sieltä Yhdysvaltoihin opiskelemaan lääkäriksi. Suomeen hän palasi 1934, ensin Janakkalaan, sieltä Raumalle ja edelleen Pyhärannan kuntaan. Toisen maailmansodan aikana Kalm osallistui Suomen kansallissosialistisen työjärjestön toimintaan ja toimi jonkin aikaa sotavankileirin päällikkönä Naarajärvellä, mutta koira ei päässyt karvoistaan, vaan Naarajärvelläkin tiettävästi tapahtui sotarikoksia.
Ainakin osittain näistä syistä Kalm pakeni Ruotsiin ja sodan loputtua Yhdysvaltoihin. Suomeen hän palasi 1957 ja pääsi myös Suomen lääkäriliiton jäseneksi. Homeopatian kanssa pelleiltyään ja epäonnistuttuaan Kalm sai 1969 Lääkintöhallitukselta toimintakiellon. Vuonna 1975 hän muutti Jyväskylään poikansa fil. lis. Henry Kalmin perheen luo. Hans Kalm kuoli 91-vuotiaana 1981 ja hänet haudattiin Seppälän hautausmaalle Jyväskylässä.
kari.naskinen@gmail.com
Tutummin Hans Kalm jäi historiaan aikaisemmasta Suomen kansalaissodasta, jossa hän toimi valkoisten Pohjois-Hämeen pataljoonan komentajana. Yhdessä maahan tulleiden saksalaisjoukkojen kanssa Kalmin pataljoona teloitti punakaartilaisia mm. Hennalan keskitysleirissä ja Harmoisten kylässä Kuhmoisissa.
Viron vapaussotaa voidaan pitää osana suomalaisten heimosotia. Pohjan Poikien rykmenttiin kuului vähän yli tuhat sotilasta ja Ekströmin Ensimmäiseen Suomalaiseen Vapaajoukkoon 1550. Hajottamisen jälkeen osa Pohjan Pojista jäi palvelemaan inkeriläisiin vapaajoukkoihin ja osa Viron armeijaan.
Vaikka Viron vapaussota 1918-20 ei Suomen tavoin varsinaisesti sisällissota ollutkaan, oli vastapuolella venäläisten riveissä myös virolaisia, ja varsinkin Tallinnan teollisuustyöväen joukossa oli bolsevismilla kannatusta.
Näistä tapahtumista on tehty kirjoja, joista muutama on ilmestynyt suomeksikin. Kun en ole niitä lukenut, turvaudun tässä nyt Turun museokeskuksen tutkijan Kari Hintsalan lukemisiin (Kaponieeri-blogi 8.4.2019).
Hans Kalmin rykmentti lähti vuodenvaihteessa 1918-19 Suomenlahden yli jäänmurtaja Väinämöisellä, joka nyt on museolaivana Viron merimuseossa nimellä Suur Tõll. Matkaan lähdettiin innosta hehkuen, monilla oli päässään valkoinen turkislakki ”mannerheimari” ja palttoossa muhkea valkoinen turkiskaulus. Riemuitseva oli myös vastaanotto Tallinnan satamassa. Suomi tuki virolaisten taistelua ase- ja ammustoimituksin, ja vapaaehtoiset taistelijat antoivat myös kaivatun moraalilisäyksen.
Osaston matka jatkui Tarttoon ja sieltä kohti Latvian rajaa. Pajun kartanon luona käytiin ensimmäinen suurempi taistelu, jonka voitto avasi tien rajakaupunki Valgaan. Kaikki 50 taistelussa otettua vankia ammuttiin, samoin 12 kellarissa piileskellyttä kartanon työntekijää. Hyökkäys jatkui Latvian puolelle Marienburgiin, jossa kalmilaiseen tapaan vangit taas teloitettiin valtauksen jälkeen.
Pohjan Poikien sotaretkeen liittyi myös sellaista juopottelua ja hulinointia, että Kalm passitti sotilaita takaisin Suomeen. Touko-kesäkuun vaihteessa 1919 tämä kaikki sitten loppui suomalaisten osalta, minkä jälkeen osa sotureista jatkoi harrastuksiaan heimosotaretkellä Aunuksen Karjalassa.
Aselepo Viron tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä tehtiin vuoden lopussa 1919 ja rauha solmittiin Tartossa helmikuussa 1920. Kuvassa on Vapaussodan voitonpylväs, joka pystytettiin Tallinnassa 2009.
LAHTARISTA TULI
HOMEOPAATTILÄÄKÄRI
Tuossa vaiheessa Hans Kalm oli jo vaihtanut alaa, hän oli lähtenyt Englantiin ja jatkoi sieltä Yhdysvaltoihin opiskelemaan lääkäriksi. Suomeen hän palasi 1934, ensin Janakkalaan, sieltä Raumalle ja edelleen Pyhärannan kuntaan. Toisen maailmansodan aikana Kalm osallistui Suomen kansallissosialistisen työjärjestön toimintaan ja toimi jonkin aikaa sotavankileirin päällikkönä Naarajärvellä, mutta koira ei päässyt karvoistaan, vaan Naarajärvelläkin tiettävästi tapahtui sotarikoksia.
Ainakin osittain näistä syistä Kalm pakeni Ruotsiin ja sodan loputtua Yhdysvaltoihin. Suomeen hän palasi 1957 ja pääsi myös Suomen lääkäriliiton jäseneksi. Homeopatian kanssa pelleiltyään ja epäonnistuttuaan Kalm sai 1969 Lääkintöhallitukselta toimintakiellon. Vuonna 1975 hän muutti Jyväskylään poikansa fil. lis. Henry Kalmin perheen luo. Hans Kalm kuoli 91-vuotiaana 1981 ja hänet haudattiin Seppälän hautausmaalle Jyväskylässä.
kari.naskinen@gmail.com
