Auringonlasku Budapestissa ei varmaan ole niin tylsä kuin on unkarilaisen László Nemesin elokuva Budapestin auringonlasku. Kaksi tuntia
ja vartin kestävästä elokuvasta voisi leikata vaikka tunnin pois, niin
lopputulos paranisi. Hitaus sinänsä ei ole mikään kielteinen ominaisuus
elokuvissa, mutta jos sillä ei ole mitään varsinaista funktiota, se yleensä
huonontaa kokonaisuutta.
Näin on nyt käynyt, ja yllätys on, että ohjaaja on Nemes, jonka edellinen elokuva Son of Saul (2015) sentään palkittiin Oscarilla parhaana ei-englanninkielisenä elokuvana. Uudessa elokuvassaan Nemes liikkuu kotikaupungissaan, mutta se ei ole oleellista.
Päähenkilö Irisz palaa Triestestä Budapestiin ja saa työpaikan hattuliikkeestä, jonka hänen edesmenneet vanhempansa ovat ennen omistaneet. Leiterin liikkeen asiakaskuntaan kuuluvat Itävalta-Unkarin keisariperhe, ja ”Sissikin” oli aikoinaan käynyt sieltä hattuja ostamassa. Nyt eletään 1910-luvun alkuvuosia ja vieläkin liikkeessä etsitään Sissin sinne hukkaamaa hiusneulaa.
Juoni on yksinkertainen. Irisz saa yllättäen kuulla, että hänellä on velikin, joka toimii Budapestissä jonkin rosvo- ja vallankumousjoukon pomona. Veljen etsimisestä kehittyy seikkailu ja samalla syntyy kömpelö analogia siihen, mitä tapahtui, kun bosnialainen Gavrilo Princip 1914 murhasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Franz Ferdinandin. Näistä laukauksista alkoi ensimmäinen maailmansota. Vastaavaa asetelmaa on tässä elokuvassa ja rähinöitä Budapestinkin kadulla on. Parempi olisikin ollut tehdä elokuva suoraan Principistä.
Budapest-elokuvassa anarkistit suunnittelevat attentaattia keisariperheen prinssin ja prinsessan saapuessa hattukauppaan. Koko ajan keskiössä on kuitenkin Irisz, jota esittää puukasvoinen Juli Jakab, eikä tunneilmaisu elokuvan muillakaan henkilöillä ole juuri nollaa ylempänä.
kari.naskinen@gmail.com
Näin on nyt käynyt, ja yllätys on, että ohjaaja on Nemes, jonka edellinen elokuva Son of Saul (2015) sentään palkittiin Oscarilla parhaana ei-englanninkielisenä elokuvana. Uudessa elokuvassaan Nemes liikkuu kotikaupungissaan, mutta se ei ole oleellista.
Päähenkilö Irisz palaa Triestestä Budapestiin ja saa työpaikan hattuliikkeestä, jonka hänen edesmenneet vanhempansa ovat ennen omistaneet. Leiterin liikkeen asiakaskuntaan kuuluvat Itävalta-Unkarin keisariperhe, ja ”Sissikin” oli aikoinaan käynyt sieltä hattuja ostamassa. Nyt eletään 1910-luvun alkuvuosia ja vieläkin liikkeessä etsitään Sissin sinne hukkaamaa hiusneulaa.
Juoni on yksinkertainen. Irisz saa yllättäen kuulla, että hänellä on velikin, joka toimii Budapestissä jonkin rosvo- ja vallankumousjoukon pomona. Veljen etsimisestä kehittyy seikkailu ja samalla syntyy kömpelö analogia siihen, mitä tapahtui, kun bosnialainen Gavrilo Princip 1914 murhasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Franz Ferdinandin. Näistä laukauksista alkoi ensimmäinen maailmansota. Vastaavaa asetelmaa on tässä elokuvassa ja rähinöitä Budapestinkin kadulla on. Parempi olisikin ollut tehdä elokuva suoraan Principistä.
Budapest-elokuvassa anarkistit suunnittelevat attentaattia keisariperheen prinssin ja prinsessan saapuessa hattukauppaan. Koko ajan keskiössä on kuitenkin Irisz, jota esittää puukasvoinen Juli Jakab, eikä tunneilmaisu elokuvan muillakaan henkilöillä ole juuri nollaa ylempänä.
kari.naskinen@gmail.com
