keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Lainsäädännön ei pitäisi kuulua nykymuotoiselle eduskunnalle
Otsikko on lainattu varatuomari Matti Norrilta, joka kirjoitti Lakimiesuutisissa 12.4.2019, että eduskunta olisi jaettava kahteen kamariin. Olisi oltava erikseen lainsäädäntökamari ja politiikkakamari.
Norri kirjoittaa, että lakien säätäminen ei ole vallankäyttöä, vaan normien asettamista: ”Siinä tarvitaan toisia taitoja ja ennen kaikkea toisenlaista kokemusta kuin vallankäytössä. Nyt sekin on poliitikoista koostuvan eduskunnan ja poliitikkoministerien käsissä.”
Norrin järjestelmässä olisivat lakikamarin vaalissa äänivaltaisia ja vaalikelpoisia 50 vuotta täyttäneet, siis ne, joilla on kunnolla kokemusta. Vaalikelpoisia eivät kuitenkaan olisi politiikkaan eduskunnassa, kunnanvaltuustossa tai puolueissa osallistuneet. Toimikausi olisi 16 vuotta.
Sitten olisi politiikkakamarille, jolla olisi toimeenpanovalta. Se on vallankäyttöä, johon kuuluisi etuisuuksien, kuten sairauksien hoidon ilmainen tai alihintainen antaminen, kuten nytkin.
Norrin idea oli niin erikoinen, että hänen ajatuksiinsa piti perehtyä enemmänkin. Löytyihän niitä, Kanava-lehdessä 7/2007 Norri kirjoitti, että ”tasa-arvo on vahingollinen myytti demokratiassa”. Tasa-arvoon ei ole edes mahdollista päästä, koska yhteiskunta on hierarkkinen ja hierarkia tarkoittaa eriarvoisuutta. Miten kunnan sosiaalijohtaja ja kotiavustaja voisivat olla tasa-arvoisia, tai eversti ja luutnantti?
”Jos tahdotaan yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus, on hyväksyttävä, ettei valituksi tulekaan viisain ja kunnollisin, vaan paras demagogi, ja että joskus valtaan nousee Hitler. Se on hinta, joka poliittisesta yhdenvertaisuudesta on maksettava. Weimarin tasavalta oli yhdenvertaisuuden varaan rakennettu”, kirjoitti Norri.
Seuraavaksi pitänee hankkia Matti Norrin kirja Omistan, olen (Terra Cognita, 2005).
Helsingin Sanomissa oli eilen iso juttu palkkaeroista miesten ja naisten välillä. Lapissa jossakin naisten mediaanipalkka on selvästi suurempi kuin miesten, mutta yleensä muualla menee päinvastoin. Tavoite kuitenkin on, että naisten euro olisi sama kuin miesten euro. Samoista töistä se näin saisi ollakin, mutta kun ne työt eivät ole samoja.
Nykyiset tasa-arvoaatteet ovat myös epäterveitä. Johonkin organisaatioon pitää valita viisi ihmistä. Neljä on valittu paremmuuden mukaan, Pekka, Matti, Väinö ja Liisa, mutta sitten huomataan, että tasa-arvon takia sen viidennen pitää olla nainen, joten valitaan vielä Seija, vaikka pitääkin sivuuttaa ansioiltaan ja osaamiseltaan parempi Jaakko.
kari.naskinen@gmail.com