perjantai 29. maaliskuuta 2019

Ilman julkkiksia ja nettiä ei ole elämää


Kun ihmiset ovat lomareissulla ulkomailla tai vain oman kaupungin ravintolassa, monet ottavat kuvan ruoka-annoksesta tai viinipullosta pöydällä ja panevat kuvan nettiin. Muidenkin on nähtävä, mitä he ovat tekemässä. Ranskalaisen Puutarhajuhlat-elokuvan ranskankielinen nimi on Place publique (Julkinen paikka). Kysymyksessä ovat tv-tuottaja Nathalien tupaantuliaiset lähellä Pariisia, mutta pelkäksi yksityistilaisuudeksi ne eivät jää, koska kännykkäkameroilla juhlinta levitetään isoon julkisuuteen.

Juhlat ovat hyvät, koska siellä on julkkiksia. Esimerkiksi tarjoilijana toimiva Samantha on onnessaan, kun saa heistä selfiekuvia. Julkkikset muodostavat nykyajan eliitin. Taloudellisen asemansa perusteella eliittiin kuuluvat ihmiset mieluummin karttavat julkisuutta, mutta esimerkiksi viihdealan julkkiksille kaikki näkyvyys on pelkkää plussaa.

Kuvaava tilanne on, kun suositun tv-ohjelman juontaja Castro joutuu sanasotaan ja käsirysyyn nuoren Youtube-kuuluisuuden Biggistarin kanssa. Hetkeä aikaisemmin Nathalie on ilmoittanut 65-vuotiaalle Castrolle, että tämän tilalle ohjelmaan valitaan nuorempi juontaja. Käsirysy tallentuu kännykkävideolle ja kun se levitetään heti nettiin ja saa salamana miljoona katsojaa, Nathalie alkaa perua päätöstään.

Yksityisyyttä ei enää ole. Toisia se hyödyttää, toisia ottaa päähän. Sosiaalinen media on kuin valvontakamera, jonka kaikki tallennukset levitetään julkisuuteen.

Julkkisten rooli Nathalien kutsuvierasjuhlissa on mielenkiintoinen. Heille riittää, että ovat. Jokohan kukaan on keksinyt liikeideaa, jossa julkkiksia vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin? Paljonkohan maksaisi, jos seuraaville syntymäpäiväjuhlilleni tilaisin television säätytön ja jonkun iskelmälaulajan? Vain seisoskelisivat tai istuskelisivat. Ne olisivat kutsuvieraiden mielestä varmaan huippubileet.

Agnés Jaouin ohjaama railakas komedia on tätä lajia. Vieraita on kaikenlaisia, yksi kerää nimiä johonkin pakolaismyönteiseen adressiin ja kaikki tietenkin allekirjoittavat, eronneet avioparit kinaavat, yksi kysyy kaikilta, millaisilla autoilla he ajavat, ja illan päätteeksi on vuorossa aina yhtä typerä känniläisten karaoke.

Uuden teknologian kanssa osaa pelata myös Castro, joka pystyy älypuhelimestaan seuraamaan, missä kohtaa kartalla liikkuu hieman myöhästyneenä juhliin tuleva nuori tyttöystävä. Kun taksi sitten näyttää pysähtyvän puoleksi tunniksi kesken matkan, niin kahinahan siitä syntyy, koska tyttöystävä ei suostu kertomaan pysähdyksen syytä.

Nathalien puutarhajuhlintaa käy pari kertaa tarkastamassa lähistöllä asuva pariskunta, jonka pitää seuraavana aamuna herätä taas aikaisin maatalon töihin. Orkesteri soittaa kovaäänisten kautta ja ilotulitusraketit paukkuvat, mutta sopua metelin hiljentämisestä ei synny, joten seurauksena on lopulta isompi hässäkkä.

Hauska elokuva, joka kertoo myös digitaalisen ajan oudoista puolista ja niiden vaikuttamisesta ihmisten elämään. Vaikka minulla ei ole älypuhelinta, niin lastenlasten kanssa olemme Snapchatissa, jonka karttasovelluksesta pystyn iPadista koko ajan katsomaan, missä kukin luuhaa. Minä kyllä törötän sen mukaan aina kotona, koska iPad on aina siellä. Tällaista tämä nettielämä on.

kari.naskinen@gmail.com