Dokumenttielokuvassa hypnotisoija Olliver
Hawkista on dramaattinen filminpätkä hänen viimeisestä esiintymisestään
Kemin työväentalossa 1988. Puoli tuntia Hawkin hypnotisointiesityksen alusta hän
kaatui näyttämölle sydänkohtauksen saaneena. Meni jonkin aikaa, ennen kuin
tajuttiin, että nyt ei ollutkaan kysymys showsta. Olliver Hawk oli nimennyt
tämän Kemin-keikkansa jäähyväisesityksekseen ja sellaiseksi se myös jäi, kun
Hawk siinä kuoli 58-vuotiaana.
Elokuvan alussa puolestaan on kohtauksia kaikkien aikojen parhaan tv-keskusteluviihdeohjelman Jatkoajan yhdestä lauantai-illan jaksosta 1967. Siinä Aarre Elon haastateltavana on Olliver Hawkin lisäksi muitakin kevyen viihteen silloisia kärkinimiä Pertti Ylermi Lindgren, Mauri Sariola ja Erkki-Mikael Salmi. Olliver Hawk, oikealta nimeltään Olavi Hakasalo, oli tuohon aikaan iso julkkis, ja Veikko Ennala löi löylyä lisää.
Hakasalo osasi myös synnyttää asemaansa kohentaneita kohuja. Jatkoajan jälkeenkin Hakasalo teki rikosilmoituksen, koska Yleisradio oli antanut hänelle vääriä tietoja ohjelman sisällöstä ja pyrkinyt haittaamaan hänen ammatinharjoittamistaan ja tuhoamaan hänen uransa. Vahingonkorvausvaatimus oli miljoona markkaa. Asia kuitenkin raukesi.
Sen sijaan hänet itsensä tuomittiin 1981 ehdolliseen vapausrangaistukseen luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta ja sellaisesta petoksesta, että oli käyttänyt hoitoja koskeneessa mainonnassaan titteliä käyttäytymistieteiden professori.
Dokumenttielokuvassa on nauhoitettuja haastatteluja, joissa Hakasalo kertoo asioista moninaisesti. Joukkohypnotisointitilaisuuksien järjestäjänä hän kertoi saaneensa pilkkaa ja vihaa, mutta sanoi ymmärtävänsä tämän, koska saman kohtalon koki Jeesuskin. Olihan miehillä muutenkin yhteistä: Jeesus muutti veden viiniksi ja Hakasalo Koskenkorvaksi. Jeesus ei kuitenkaan haastanut ketään tappeluun, mutta Hakasalo lupasi nukuttaa Cassius Clayn kolmessa sekunnissa.
Paljon materiaalia reilun tunnin mittaisessa elokuvassa on Urho Kekkosesta, jonka Hakasalo laski myös eräänlaiseksi massahypnotisoinnin mestariksi, samoin Veikko Vennamon ja tietenkin Adolf Hitlerin. Erikoisin osa elokuvaa on se, jossa käydään läpi kekkoslaisen sisäpiirin hänelle 1970-luvun alussa antamaa tehtävää Vennamon SMP:n nousun pysäyttämiseksi.
SMP:n kannattajia ei voinut hypnotisoida, mutta jospa Hakasalolla olisi jotain muuta mielessä. Palkkioksi Kekkosen miehet lupasivat 200 000 markkaa, josta osa maksettiinkin. Sitten asiat menivät kuitenkin hakaukseen ja Hakasalo kertoi Kekkosen juonista Vennamolle. Elokuvassa näytetään asiasta yksi dokumenttikin, Kekkosen adjutantin Urpo Levon allekirjoittama kirje. Muuten asia jää elokuvassa silti aika hataraksi.
Elokuvan on tuottanut Arthur Franckin yhtiö, joka on tätä ennen tehnyt mm. tv-dokumenttielokuvat Hartwallista, Koneesta, Pauligista ja Wärtsilästä. En tunne entuudestaan Franckia, joka myös on ohjannut Hawk-elokuvan, mutta hänen töitään ovat näköjään myös tv-elokuvat Ikämieskiekkoilijat puhuvat rakkaudesta (2007) ja Soramonttuprinsessat (2012). Hakasalo taas on mukana Spede Pasasen elokuvassa Kahdeksas veljes (1971).
Hakasalo oli käynyt harjaannuttamassa taitojaan Australian aborginaalien keskuudessa 1950-luvulla ja Suomessa hän aloitti esiintymisensä samana vuonna kuin Kekkonen oli valittu presidentiksi 1956. Kaksi kertaa olin näiden tilaisuuksien katsomoissa ja olivathan ne jänniä juttuja, kun hypnotisoidut ihmiset lavalla luulivat muurahaisten hyökänneen kimppuunsa tai kuumuuden käyvän sietämättömäksi. Eikä aikaakaan, kun seuraavaksi Niilo Yli-Vainio alkoi kaataa ihmisiä.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvan alussa puolestaan on kohtauksia kaikkien aikojen parhaan tv-keskusteluviihdeohjelman Jatkoajan yhdestä lauantai-illan jaksosta 1967. Siinä Aarre Elon haastateltavana on Olliver Hawkin lisäksi muitakin kevyen viihteen silloisia kärkinimiä Pertti Ylermi Lindgren, Mauri Sariola ja Erkki-Mikael Salmi. Olliver Hawk, oikealta nimeltään Olavi Hakasalo, oli tuohon aikaan iso julkkis, ja Veikko Ennala löi löylyä lisää.
Hakasalo osasi myös synnyttää asemaansa kohentaneita kohuja. Jatkoajan jälkeenkin Hakasalo teki rikosilmoituksen, koska Yleisradio oli antanut hänelle vääriä tietoja ohjelman sisällöstä ja pyrkinyt haittaamaan hänen ammatinharjoittamistaan ja tuhoamaan hänen uransa. Vahingonkorvausvaatimus oli miljoona markkaa. Asia kuitenkin raukesi.
Sen sijaan hänet itsensä tuomittiin 1981 ehdolliseen vapausrangaistukseen luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta ja sellaisesta petoksesta, että oli käyttänyt hoitoja koskeneessa mainonnassaan titteliä käyttäytymistieteiden professori.
Dokumenttielokuvassa on nauhoitettuja haastatteluja, joissa Hakasalo kertoo asioista moninaisesti. Joukkohypnotisointitilaisuuksien järjestäjänä hän kertoi saaneensa pilkkaa ja vihaa, mutta sanoi ymmärtävänsä tämän, koska saman kohtalon koki Jeesuskin. Olihan miehillä muutenkin yhteistä: Jeesus muutti veden viiniksi ja Hakasalo Koskenkorvaksi. Jeesus ei kuitenkaan haastanut ketään tappeluun, mutta Hakasalo lupasi nukuttaa Cassius Clayn kolmessa sekunnissa.
Paljon materiaalia reilun tunnin mittaisessa elokuvassa on Urho Kekkosesta, jonka Hakasalo laski myös eräänlaiseksi massahypnotisoinnin mestariksi, samoin Veikko Vennamon ja tietenkin Adolf Hitlerin. Erikoisin osa elokuvaa on se, jossa käydään läpi kekkoslaisen sisäpiirin hänelle 1970-luvun alussa antamaa tehtävää Vennamon SMP:n nousun pysäyttämiseksi.
SMP:n kannattajia ei voinut hypnotisoida, mutta jospa Hakasalolla olisi jotain muuta mielessä. Palkkioksi Kekkosen miehet lupasivat 200 000 markkaa, josta osa maksettiinkin. Sitten asiat menivät kuitenkin hakaukseen ja Hakasalo kertoi Kekkosen juonista Vennamolle. Elokuvassa näytetään asiasta yksi dokumenttikin, Kekkosen adjutantin Urpo Levon allekirjoittama kirje. Muuten asia jää elokuvassa silti aika hataraksi.
Elokuvan on tuottanut Arthur Franckin yhtiö, joka on tätä ennen tehnyt mm. tv-dokumenttielokuvat Hartwallista, Koneesta, Pauligista ja Wärtsilästä. En tunne entuudestaan Franckia, joka myös on ohjannut Hawk-elokuvan, mutta hänen töitään ovat näköjään myös tv-elokuvat Ikämieskiekkoilijat puhuvat rakkaudesta (2007) ja Soramonttuprinsessat (2012). Hakasalo taas on mukana Spede Pasasen elokuvassa Kahdeksas veljes (1971).
Hakasalo oli käynyt harjaannuttamassa taitojaan Australian aborginaalien keskuudessa 1950-luvulla ja Suomessa hän aloitti esiintymisensä samana vuonna kuin Kekkonen oli valittu presidentiksi 1956. Kaksi kertaa olin näiden tilaisuuksien katsomoissa ja olivathan ne jänniä juttuja, kun hypnotisoidut ihmiset lavalla luulivat muurahaisten hyökänneen kimppuunsa tai kuumuuden käyvän sietämättömäksi. Eikä aikaakaan, kun seuraavaksi Niilo Yli-Vainio alkoi kaataa ihmisiä.
kari.naskinen@gmail.com
