Kenkätehtaan osaomistaja Kingo Gondo saa tiedon, että hänen poikansa on
kidnapattu ja lunnaiksi vaaditaan isoa summaa. Akira Kurosawan elokuvassa Taivas
ja helvetti (1963) Gondo on heti valmis maksamaan, mutta sitten selviääkin,
että kidnappaaja on ottanut vahingossa Gondon autonkuljettajan pojan. Alkaa
moraalinen kamppailu siitä, kannattaako lunnaita maksaakaan, koska kysymyksessä
ei olekaan oma lapsi.
Kun poliisit tulevat tapaamaan Gondoa, selviää sellainen erikoisuus, että Japanissa tällaisesta rikoksesta saa pienemmän tuomion, jos kidnapattu henkilö ei ole sukua sille, jolta lunnaita vaaditaan. Tämä ei varsinaisesti vaikuta juonen etenemiseen, mutta tuntuu kuitenkin erikoiselta lailta. Taustatiedoksi myös se, että Kurosawan omakin tytär oli jossain vaiheessa kidnapattu.
Kysymyksessä on näennäisesti hyvin tavanomainen rikoselokuva, mutta siinä on syvempänä merkityksenä luokkaristiriita. Gondon perhe asuu Yokohaman keskustan ulkopuolella kukkulalla, josta Gondon talo näkyy alas komeana yläluokan asuntona. Alhaalla vaatimattomissa taloissa asuu työväenluokka – taivas ja helvetti, kuten on elokuvan alkuperäinenkin nimi. Sieltä alhaalta on kidnappaajakin, jonka motiiveihin liittyy myös luokkaristiriita.
Tilannetta vaikeuttaa, että Gondolla on rahat lunnaiden maksamiseen, mutta jos hän maksaa, menee kaikki muu alta. Hän on kiinnittänyt talonsa pankkilainaan, jolla hän on juuri hankkimassa itselleen merkittävän lisäomistuksen kenkätehtaasta. Tehdas ei siis ole valtion omistama, ja tilanne yhtiössä on parhaillaan sellainen, että ilman omistusosuutensa kasvattamista Gondo menettää asemansa yhtiön johtoportaassa.
Tässä se tilanne: maksaako lupaamansa lunnaat, kuten hän on luvannut ennen uutta tietoa siitä, että kidnapattu onkin vain autokuskin lapsi? Juoni kulkee eteenpäin ja yhdessä kohtauksessa poliisit katsovat ulos ikkunasta ja näkevät Gondon työntävän ruohonleikkuria asunnon etupihalla – ilmeisesti rikkaruohot tunkevat ylös pintaan joistakin betonilaattojen saumoista.
Kurosawan tuotannossa olivat Taivasta ja helvettiä edeltäneet samuraielokuvat Yojimbo ja Samuraimiekka. Kaikissa näissä pääroolissa on Toshiro Mifune. Kolmas kidnappauselokuvaa edeltänyt oli Pahat nukkuvat hyvin. Taivaassa ja helvetissä Mifune joutuu ratkaisemaan, ollako paha vai hyvä.
Aivan elokuvan alussa on kenkätehtaan johtoryhmän kokous, jossa pohditaan lähiajan kenkämallistoa. Yksi osakkeenomistajista sanoo, että tuotannossa on liian kestäviä kenkiä. Pitäisi tehdä vähän huonompia, jotta kenkiä pitäisi ostaa useammin. Näin siis Kiinassakin jo puoli vuosisataa sitten.
Elokuva perustuu amerikkalaisen Evan Hunterin novelliin. Taivaan ja helvetin kanssa samana vuonna valmistui Alfred Hitchcockin Linnut, jonka käsikirjoituksen Hunter myös teki.
kari.naskinen@gmail.com
Kun poliisit tulevat tapaamaan Gondoa, selviää sellainen erikoisuus, että Japanissa tällaisesta rikoksesta saa pienemmän tuomion, jos kidnapattu henkilö ei ole sukua sille, jolta lunnaita vaaditaan. Tämä ei varsinaisesti vaikuta juonen etenemiseen, mutta tuntuu kuitenkin erikoiselta lailta. Taustatiedoksi myös se, että Kurosawan omakin tytär oli jossain vaiheessa kidnapattu.
Kysymyksessä on näennäisesti hyvin tavanomainen rikoselokuva, mutta siinä on syvempänä merkityksenä luokkaristiriita. Gondon perhe asuu Yokohaman keskustan ulkopuolella kukkulalla, josta Gondon talo näkyy alas komeana yläluokan asuntona. Alhaalla vaatimattomissa taloissa asuu työväenluokka – taivas ja helvetti, kuten on elokuvan alkuperäinenkin nimi. Sieltä alhaalta on kidnappaajakin, jonka motiiveihin liittyy myös luokkaristiriita.
Tilannetta vaikeuttaa, että Gondolla on rahat lunnaiden maksamiseen, mutta jos hän maksaa, menee kaikki muu alta. Hän on kiinnittänyt talonsa pankkilainaan, jolla hän on juuri hankkimassa itselleen merkittävän lisäomistuksen kenkätehtaasta. Tehdas ei siis ole valtion omistama, ja tilanne yhtiössä on parhaillaan sellainen, että ilman omistusosuutensa kasvattamista Gondo menettää asemansa yhtiön johtoportaassa.
Tässä se tilanne: maksaako lupaamansa lunnaat, kuten hän on luvannut ennen uutta tietoa siitä, että kidnapattu onkin vain autokuskin lapsi? Juoni kulkee eteenpäin ja yhdessä kohtauksessa poliisit katsovat ulos ikkunasta ja näkevät Gondon työntävän ruohonleikkuria asunnon etupihalla – ilmeisesti rikkaruohot tunkevat ylös pintaan joistakin betonilaattojen saumoista.
Kurosawan tuotannossa olivat Taivasta ja helvettiä edeltäneet samuraielokuvat Yojimbo ja Samuraimiekka. Kaikissa näissä pääroolissa on Toshiro Mifune. Kolmas kidnappauselokuvaa edeltänyt oli Pahat nukkuvat hyvin. Taivaassa ja helvetissä Mifune joutuu ratkaisemaan, ollako paha vai hyvä.
Aivan elokuvan alussa on kenkätehtaan johtoryhmän kokous, jossa pohditaan lähiajan kenkämallistoa. Yksi osakkeenomistajista sanoo, että tuotannossa on liian kestäviä kenkiä. Pitäisi tehdä vähän huonompia, jotta kenkiä pitäisi ostaa useammin. Näin siis Kiinassakin jo puoli vuosisataa sitten.
Elokuva perustuu amerikkalaisen Evan Hunterin novelliin. Taivaan ja helvetin kanssa samana vuonna valmistui Alfred Hitchcockin Linnut, jonka käsikirjoituksen Hunter myös teki.
kari.naskinen@gmail.com
