Paavi Franciscus myönsi tällä
viikolla, että papit ja piispat ovat harrastaneet seksiä nunnien kanssa,
pitäneet heitä jopa seksiorjinaan. Kansallisoopperassa menee parhaillaan Jules Massenet´n Thaïs, joka kertoo nunnaa himoitsevasta munkista. Ooppera on
sävelletty 1890-luvulla.
Nuori munkki Athanael on onnistunut käännyttämään Aleksandriassa työskennelleen Thaïs-huoran nunnaksi. Thaïs pääsee abbedissa Albinen luostariin, jonne Athanael hänet saattaa. Matkalla vähän pussaillaan ja sivellään, mutta kiksauttamaan Athanael ei pääse. Sitten Athanael palaa kotikulmilleen Thebaan, mutta himoitsee mielessään kaunista nunnaa. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ehdi tapahtua, sillä Thaïs sairastuu ja kuolee.
Synti on kuitenkin tapahtunut. Athanael on riettaasti ajatellut nunnaa: ”Turhaan olen ruoskinut lihaani, turhaan olen sitä kuolettanut. Demoni on ottanut minut valtaansa! Naisen kauneus vainoaa näkyjäni. Ainoa mitä näen on Thaïs, Thaïs.” Osat olivat vaihtuneet, syntisestä naisesta oli tullut pyhä, pyhästä miehestä syntinen.
Paavi sanoi tietävänsä, että syntisiä kirkonmiehiä on aina ollut ja on edelleen. Thaïs olikin aikoinaan hankala pala kirkolle. Se oli alun perin Nobel-kirjailija Anatole Francen romaani, ja katolinen kirkko pani koko Francen tuotannon 1920-luvulla kiellettyjen kirjojen listalle. Osasyy tähän oli se, että kirkon mielestä France levitti kirjoillaan sosialistista aatetta. Kiellettyjen kirjojen listalta France poistettiin vasta 1966.
Paha juttu oli kirkon kannalta sekin, että lopussa Athanael tajuaa totuuden ja sanoo: ”Jumala, taivas, kaikki se ei ole mitään. Todellista on vain elämä maan päällä ja olevainen rakkaus.”
Thaïs on vanha tuttu jo 600-luvulta, jolloin latinaksi julkaistu Vita Thaïs kuvasi tämän kurtisaanin kauneudellaan miehiä perikatoon saattaneeksi naiseksi. Todellisuudessa Thaïs-niminen hutsu tunnetaan ainakin Aleksanteri Suuren egyptiläisenä rakastajattarena.
Vatikaanin lähellä Teatro Costanzissa Roomassa Thaïs esitettiin ensimmäisen kerran 1907. Nimiroolin lauloi Lina Cavalieri, jota silloin pidettiin yhtenä maailman kauneimmista naisista. Hän oli naimisissa viisi kertaa ja muistetaan myös siitä, että hän jossakin julkisessa tilaisuudessa suuteli intohimoisesti Enrico Carusoa.
Kansallisoopperassa munkin roolissa on australialainen baritoni Warwick Fyfe ja nunna on kanadalainen sopraano Marianne Fiset. Muita solisteja ovat mm. Mika Pohjonen ja Jyrki Korhonen. Musiikki on hienoa, tunnetuimpana melodianaan Meditaatio-välisoitto (viulusoolo Petteri Iivonen).
Yhdessä kohtaa eilen illalla tuli mieleen myös Arabi Ahab. Kun orkesteri soitti ennen Thaïsin ja Athanaelin lähtöä kaukana aavikolla olevaan luostariin arabialaiselta vingutukselta kuulostaneen melodian, se vaikutti Arabi Ahabilta, koska mielessä oli vielä muutama päivä sitten kuollut Ismo Kallio.
Saa nähdä, millaisia roikaleita nähdään syyskuussa, kun Lahden kaupunginteatteriin tulee musikaali Nunnia ja konnia.
kari.naskinen@gmail.com
Nuori munkki Athanael on onnistunut käännyttämään Aleksandriassa työskennelleen Thaïs-huoran nunnaksi. Thaïs pääsee abbedissa Albinen luostariin, jonne Athanael hänet saattaa. Matkalla vähän pussaillaan ja sivellään, mutta kiksauttamaan Athanael ei pääse. Sitten Athanael palaa kotikulmilleen Thebaan, mutta himoitsee mielessään kaunista nunnaa. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ehdi tapahtua, sillä Thaïs sairastuu ja kuolee.
Synti on kuitenkin tapahtunut. Athanael on riettaasti ajatellut nunnaa: ”Turhaan olen ruoskinut lihaani, turhaan olen sitä kuolettanut. Demoni on ottanut minut valtaansa! Naisen kauneus vainoaa näkyjäni. Ainoa mitä näen on Thaïs, Thaïs.” Osat olivat vaihtuneet, syntisestä naisesta oli tullut pyhä, pyhästä miehestä syntinen.
Paavi sanoi tietävänsä, että syntisiä kirkonmiehiä on aina ollut ja on edelleen. Thaïs olikin aikoinaan hankala pala kirkolle. Se oli alun perin Nobel-kirjailija Anatole Francen romaani, ja katolinen kirkko pani koko Francen tuotannon 1920-luvulla kiellettyjen kirjojen listalle. Osasyy tähän oli se, että kirkon mielestä France levitti kirjoillaan sosialistista aatetta. Kiellettyjen kirjojen listalta France poistettiin vasta 1966.
Paha juttu oli kirkon kannalta sekin, että lopussa Athanael tajuaa totuuden ja sanoo: ”Jumala, taivas, kaikki se ei ole mitään. Todellista on vain elämä maan päällä ja olevainen rakkaus.”
Thaïs on vanha tuttu jo 600-luvulta, jolloin latinaksi julkaistu Vita Thaïs kuvasi tämän kurtisaanin kauneudellaan miehiä perikatoon saattaneeksi naiseksi. Todellisuudessa Thaïs-niminen hutsu tunnetaan ainakin Aleksanteri Suuren egyptiläisenä rakastajattarena.
Vatikaanin lähellä Teatro Costanzissa Roomassa Thaïs esitettiin ensimmäisen kerran 1907. Nimiroolin lauloi Lina Cavalieri, jota silloin pidettiin yhtenä maailman kauneimmista naisista. Hän oli naimisissa viisi kertaa ja muistetaan myös siitä, että hän jossakin julkisessa tilaisuudessa suuteli intohimoisesti Enrico Carusoa.
Kansallisoopperassa munkin roolissa on australialainen baritoni Warwick Fyfe ja nunna on kanadalainen sopraano Marianne Fiset. Muita solisteja ovat mm. Mika Pohjonen ja Jyrki Korhonen. Musiikki on hienoa, tunnetuimpana melodianaan Meditaatio-välisoitto (viulusoolo Petteri Iivonen).
Yhdessä kohtaa eilen illalla tuli mieleen myös Arabi Ahab. Kun orkesteri soitti ennen Thaïsin ja Athanaelin lähtöä kaukana aavikolla olevaan luostariin arabialaiselta vingutukselta kuulostaneen melodian, se vaikutti Arabi Ahabilta, koska mielessä oli vielä muutama päivä sitten kuollut Ismo Kallio.
Saa nähdä, millaisia roikaleita nähdään syyskuussa, kun Lahden kaupunginteatteriin tulee musikaali Nunnia ja konnia.
kari.naskinen@gmail.com
