Ulla Juurola ratkaisi Sibeliustalon rakentamisen

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun kaupunginvaltuusto päätti Lahden kongressi- ja konserttitalon rakentamisesta. Myöhemmin nimeksi tuli Sibeliustalo. Aina kun äänestys päättyy yhden äänen erolla, on mielenkiintoista etsiä ratkaisevan äänen antanutta. Todellisuudessa ratkaisijoita ovat tietenkin jokainen, sillä yksikin ääni toisin muuttaisi lopputuloksen. Tässä tapauksessa äänet menivät 30 - 29 ja on yleisesti puhuttu suurimpana ratkaisijana Pentti Heikkurisesta (Kok), joka vasta äänestyspäivänä päätti liittyä puolueensa myönteiseen kantaan. Kokoomuksesta vain Tuija Nurmi ja Ilkka Viljanen vastustivat talon rakentamista. Heikkuristakin merkittävämmän henkilökohtaisen ratkaisun teki kuitenkin Ulla Juurola (SDP), joka äänesti rakentamisen puolesta.

Ulla Juurola oli tuolloin kansanedustajana, ja hänen oli määrä olla äänestyspäivänä 11.5.1998 eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston matkalla Caymansaarilla ja Meksikossa. Viime hetkillä Ulla Juurola kuitenkin perui lähtönsä. Hän tiesi, että jos hänen tilallaan valtuuston tärkeässä kokouksessa olisi joku varavaltuutettu, tämä äänestäisi talon rakentamista vastaan, kuten ryhmäpäätös edellytti. Tämä oli selvä asia, koska tiedossa oli, että sosiaalidemokraattien ryhmässä varavaltuutettuineen olivat rakentamisen kannalla Ulla Juurolan lisäksi vain Kari Hyytiä, Marja-Liisa Niuranen, Pekka Räty, Jouko Skinnari ja Heikki Vierumäki.

Myös kaupunginjohtaja Kari Salmi (SDP) oli rakentamisen kannalla ja hän oli lobannut asiaa merkittävällä tavalla. Vieläkin tärkeämpi demarivaikuttaja oli pääministeri Paavo Lipponen, jonka ansiosta valtio tuli suuresti mukaan rakentamisen rahoittajaksi.

Valtuutettu Vuokko Kautto (Vas) syytti Etelä-Suomen Sanomia ja Uutta Lahtea hankkeen yksipuolisesta puolustamisesta. Tähän Reijo Pekonmäki (Vas) vastasi, että Lahden Radio sentään oli koko ajan kuulunut vastustajien leiriin: Tapani Ripatti (SDP) oli itsekin valtuutettu, Juha Sihvonen (SDP) selosti tapahtumia suorassa lähetyksessä ja kolmas kriitikko oli pakinoitsijanimimerkki ”Business City Observer” (Vesa Näveri).

Pekonmäki oli vasureista ainoa rakentamista kannattanut, ja hänellä oli Iskun pääluottamusmiehenä perusteena se, että talon sisustaminen tietäisi Iskulle töitä.

Ennen kuin Sibeliustalo sai tämän nimensä, siitä puhuttiin kongressi- ja konserttitalona. Sanat tässä järjestyksessä, ettei olisi liian selvästi tullut esille se, että nimenomaan Lahden kaupunginorkesterin hyvään vauhtiin päässyt nousuvaihe oli perussyynä koko hankkeeseen.

Talon valmistuttua nimiä syntyi lisää: konkkatalo, puuliiteri, puukirkko, rantamökki.

Sibeliustalon rakentaminen maksoi 126 miljoonaa markkaa. Lahden veronmaksajien osuudeksi jäi 65 miljoonaa markkaa, kun ulkopuolista rahoitusta tuli paljon:

Valtio 40 mmk
Metsäteollisuus 9,1 mmk
EU 7,3 mmk
Hollolan kunta 1,7 mmk
Tekes 1,5 mmk
Metsänomistajien liitto 0,6 mmk
Päijät-Hämeen liitto 0,2 mmk
Asko Oy 0,1 mmk
Huonekalusäätiö 0,1 mmk
Teknoware Oy 50 000 mk

kari.naskinen@gmail.com