Itsenäinen Suomi sata vuotta ja taas uusi Tuntematon
sotilas, joka on niin tuttua meininkiä, että hieman pitkästyttää. Siksi on
hyvä, että siihen on lisätty piristeeksi muutamia kohtauksia Rokan ja Koskelan
käynneistä kotona, samoin kuin Kariluodon häät Helsingin Suurkirkossa
(kuvassa Rokan vaimoa esittävä Paula
Vesala). Hyvä elokuva se sinänsä on, joskin sotimista on liikaa, kun
sitähän se aina on yhtä ja samaa, ammuntaa, räjähdyksiä, kaatuvia puita ja
huutoa. Eivätkä Malick-lainat tee
elokuvasta itseään parempaa.
Tuntematon sotilas on nyt korostetusti Rokan elokuva. Eero Aho roolissaan on erinomainen, vaikuttaa suorastaan filmitähdeltä. Elokuvahistorioitsija Jari Sedergren ehdottikin, että kun neljäs Tuntematon kuvataan, sen nimi voisi olla Rokka.
Aku Louhimiehen ohjaama elokuva poikkeaa jonkin verran kahdesta edellisestä, mutta ei mitenkään oleellisesti. Lehto, Määttä ja Rahikainen eivät seiso Lammion heille määräämää ”kovennettua” elintarvikevarkaudesta, ja Hietasen pojan naisseikkailusta Veran kanssa Petroskoissa kerrotaan nyt enemmän kuin kirjassa. Tällaista pientä. Eikä loppukohtauksessa ole velikultia eikä Finlandia soi. Jo Rauni Mollberg luopui omassa versiossaan tästä patriotismista korvaten sen rattailla makaavilla suomalaisen ja venäläisen sotilaan ruumiilla.
Ylipitkän kolmituntisen elokuvan kanssa istumista helpotti, että ennen sen alkamista ei ollut ollenkaan mainoksia (Kino Iiris, Lahti).
Jos Suomen itsenäisyyden 110-vuotistakin olemassaoloa halutaan alleviivata uusintasotaelokuvalla, niin vaihteeksi voisi tehdä toisen version Edvin Laineen ohjaamasta Sven Tuuvasta (1958). Kyllä siinäkin aineksia on, vaikka vitsit puuttuvatkin. Sen sankareita ovat kenraalit Döbeln, Sandels ja Adlercreutz, jotka taistelivat Suomen sodassa 1808-09 Venäjää vastaan, ja sekin päättyi tappioon. Yksi urheista sotureista on Sven Tuuva, jota elokuvassa esittää vanhan Tuntemattoman Lahtinen.
kari.naskinen@gmail.com
P.S. ”Ihailevat enemmän sodissa kaatuneita kuin rauhan puolesta seisoneita.” (Lassi Kämäri, runoilija)
Tuntematon sotilas on nyt korostetusti Rokan elokuva. Eero Aho roolissaan on erinomainen, vaikuttaa suorastaan filmitähdeltä. Elokuvahistorioitsija Jari Sedergren ehdottikin, että kun neljäs Tuntematon kuvataan, sen nimi voisi olla Rokka.
Aku Louhimiehen ohjaama elokuva poikkeaa jonkin verran kahdesta edellisestä, mutta ei mitenkään oleellisesti. Lehto, Määttä ja Rahikainen eivät seiso Lammion heille määräämää ”kovennettua” elintarvikevarkaudesta, ja Hietasen pojan naisseikkailusta Veran kanssa Petroskoissa kerrotaan nyt enemmän kuin kirjassa. Tällaista pientä. Eikä loppukohtauksessa ole velikultia eikä Finlandia soi. Jo Rauni Mollberg luopui omassa versiossaan tästä patriotismista korvaten sen rattailla makaavilla suomalaisen ja venäläisen sotilaan ruumiilla.
Ylipitkän kolmituntisen elokuvan kanssa istumista helpotti, että ennen sen alkamista ei ollut ollenkaan mainoksia (Kino Iiris, Lahti).
Jos Suomen itsenäisyyden 110-vuotistakin olemassaoloa halutaan alleviivata uusintasotaelokuvalla, niin vaihteeksi voisi tehdä toisen version Edvin Laineen ohjaamasta Sven Tuuvasta (1958). Kyllä siinäkin aineksia on, vaikka vitsit puuttuvatkin. Sen sankareita ovat kenraalit Döbeln, Sandels ja Adlercreutz, jotka taistelivat Suomen sodassa 1808-09 Venäjää vastaan, ja sekin päättyi tappioon. Yksi urheista sotureista on Sven Tuuva, jota elokuvassa esittää vanhan Tuntemattoman Lahtinen.
kari.naskinen@gmail.com
P.S. ”Ihailevat enemmän sodissa kaatuneita kuin rauhan puolesta seisoneita.” (Lassi Kämäri, runoilija)
