Kansallisbaletin Kalevalanmaa on
hieno ja mukava teos itsenäiselle Suomelle. Tämä historiasta nykyaikaan
ulottuva esitys ei kuitenkaan rajoitu viimeisiin sataan vuoteen, vaan se alkaa
jo 11 000 vuoden takaa, kun tämä alue oli vasta esihistoriallisessa muokkautumisvaiheessaan.
Ensimmäinen elävä olento näyttää isolta hirveltä ja lopussa soi ”Darude” Virtasen säveltämä
elektroninen Sandstorm, joka ei
kuitenkaan kuvaa hiekka-, vaan lumimyrskyä, ison tuulikoneen avulla levitetään paperisilppuna
komeasti koko saliin yleisön päälle.
Kalevalanmaa on Kansallisbaletin
taiteellisen johtajan, tanskalaisen Kenneth
Greven lopputyö 2018 päättyvällä johtajakaudellaan. Se on ylistyslaulu
Suomelle, josta vierasmaalaisen on varmaan vaikea saada kunnon selvyyttä tämän
perusteella, niin pienistä yksityiskohtia meille suomalaisille tutuista asioista
se koostuu.
"Ihailen sitä voimaa, joka on tässä yhteiskunnassa ja Suomen historissa", sanoo Greve. "Haluan haastaa suomalaiset löytämään sisun uudelleen myös tuleviksi sadaksi vuodeksi."
Musiikki on koostettu niin suomalaisista aineksista kuin vain voi. Ideasta saa
jonkinlaisen käsityksen, kun luettelee säveltäjänimiä esityksen aikajärjestyksessä:
Uuno Klami
Mari Kaasinen
Kimmo Pohjonen
Leevi Madetoja
Tuomas Kantelinen
Fredrik Pacius
J.L. Runeberg
Oskar Merikanto
P.J. Hannikainen
Jean Sibelius
Unto Mononen
Kaj Chydenius
Seppo Pohjola
Simo Salminen
Musiikista vastaa oopperan orkesteri, jota johtaa Nick Davies. Lisäksi lavalla on haitarinsa kanssa melkein koko ajan
Kimmo Pohjonen, Kansallisoopperan mies- ja naiskuorot laulavat väkevästi ja
välillä käy laulaa luikauttamassa myös Värttinä.
Henkilögalleriakin on monipuolinen. Päähenkilöt ovat Kalevalan Aino, Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen ja Pohjan
akka, mutta kun tarina etenee, mukaan tulee monenlaista tuttua sankaria
(kaikilla ei kuitenkaan tanssiroolia):
Elias Lönnrot
J.V. Snellman
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli
Minna Canth
viisi Urho Kekkosta
Lasse Viren
Marja-Liisa Hämäläinen
Irwin Goodman
Katri Helena
Sisu
Pessi ja Illusia
Jääkiekkoleijonat
Saappaanheittäjä
Eukonkantaja
Angry Bird
Kaikkia roolihahmoja en tunnistanut, mutta yksi parhaista kohtauksista on, kun Timo Mäkinen ajaa Minillä konepelti
pystyssä Ouninpohjan pikataipaleella.
Hyvin vaikuttavia kohtia ovat sotiin liittyvät. Kun kansalaissodan loputtua
valkoinen ja punainen lyövät kättä, soi musiikkina Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Baletissa ei luultavasti ennen
ole liikuttu Narvan marssin tahtiin,
ja tämä kohta jatkosotaa kuvaten on niin tunteet pintaan nostava, että samaan
ei ole pystytty Tuntematon sotilas -elokuvissa.
Kalevalanmaan ensimmäinen osa vakava
ja musiikillisesti hieno, väliajan jälkeen puolestaan siirrytään eräänlaiseen
hurlumheihin, jossa sodat on käyty ja Suomi nousee. Enkä ole ennen ollut
tilanteessa, jossa yleisö laulaa oopperan kuoron kanssa, lauluna Unto Monosen Satumaa.
Aina välillä lavalle ilmestyy Sisu-poika, ja taas mennään läpi vaikka harmaan
kiven. Sitten taas rakennetaan uutta Suomea, Aalto-jakkaroita, Marimekon
vaatteita ja Nokian puhelimia. Skitsin puolellekin mennään, mutta perustellulla tavalla.
Huvittavin kohtaus on, kun mieskuoron äijät rehvastelevat lavalla, ottavat
vähän kossua ja laulavat Rotestilaulua; ”Se
se vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa sitä on paljon mälsää, olispa
taas nuijalla töitä.” Jos esityksen olisi ohjannut Kristian Smeds, olisi takaseinälle heijastettu tässä kohtaa Juha Sipilän kuva, mutta Kansallisbaletin
tähän tyylivalintaan sellainen ei passaa, Kuvia kyllä heijastetaan, heti alussa
Paavo Nurmesta Lahden hyppyrimäkiin
ja Alvar Aallosta Mauno Koivistoon,
ja ennen esityksen alkua pyörii valkokankaalla ihmisten haastatteluja, joissa
Suomi-mielipiteitään esittävät mm. Irja
Askola, Lola Odusoga ja monet ns. kadunihmiset.
Kokonaisuudessaan vakuuttava esitys. Tansseista en kuitenkaan sano mitään, kun
sen alan kokemukseni on vähäinen. Joukkokohtaukset varsinkin näyttävät komeilta.
Ainoa turhuus on esityksen alkuun ja loppuun sijoitetut puheosuudet, joissa vahtimestari ja oopperan tekniikkamies väittelevät muka hauskasti mutta paperinmakuisesti siitä, mikä on
suomalaisuutta. Ei toimi.
kari.naskinen@gmail.com