Sellaista ajattelua tähän liittyen on myös ollut, että kunnallispolitiikan pitäisi saada omiin veronmaksajiin päin ”kasvot”. Enää ei riitä, että demokraattinen järjestelmä toimii, vaan pitäisi muka olla joku yksi ja ainoa henkilö, jonka niskoille kaikki pannaan, hyvä ja paha. Tällaista on isommassa mittakaavassa kokeiltu maailmalla, ja kokeilut jatkuvat.
Lahdessa kaikki vähänkin asioita seuraavat kuitenkin tietävät, että sosiaalidemokraattien johtohenkilöt ovat Pekka Komu ja Sirkku Hilden sekä Kokoomuksen puolella Juha Rostedt, jonka rinnalle on eräänlaista rokkitähden asemaa itselleen jo rakentanut McCarron. Kyllä tiedotusvälineet täysin riittävästi ovat tämän johtamisasetelman tuoneet esille. Kaupungintalon tornin taakse piiloonko he uudessa järjestelmässä menisivät, jos ei tulisi valituksi pormestariksi? Vappunakaan ei torilla puhuisi Mika Kari, vaan pormestari.
Nyt ollaan joka tapauksessa sitä mieltä, että tarvitaan kasvojenkohotus. Kun myyntiin tulee uusi auto, joka ei ole varsinaisesti uusi malli, mutta siihen on tehty pieniä ulkonäkömuutoksia, puhutaan ”faceliftistä”. Pormestari olisi kaupunginjohtajan facelift.
Pormestari olisi sekä kaupunginjohtaja että kaupunginhallituksen puheenjohtaja eli tärkein poliittinen päättäjä. Kaikkien lahtelaisten parhaiten tuntema tällainen johtaja oli Olavi Kajala (SDP) 1942-67. Kajalan jälkeensä vastaavassa asemassa oli värittömämpi Teemu Hiltunen (SDP) 1967-74, mutta hänkin oli selvästi Lahden poliittinen johtaja, vaikka samanaikaisesti demareilla oli myös vahvoja vaaleilla valittuja kunnallispoliitikkoja.
Vuonna 1976 kunnallislaki muuttui, eikä kaupunginjohtaja enää voinut olla kh:n puheenjohtaja. Yksi rokkitähti silti yritti vielä estradille: Tarmo Pipatti (SDP) tuli kaupunginjohtajaksi 2003, mutta hänet häädettiin kolmessa vuodessa pois, kun vauhti oli liian lujaa. Kaupunkilaisetkin nousivat rokki-Pipattia vastaan sen jälkeen, kun tämä oli pyytänyt syntymäpäivälahjakseen kukkien ja vaasien sijasta moottorikelkkaa sekä oli ideoimassa radiomastojen väliin kummallista taideteosta.
Kaiken huippu oli, että Pipatti toi Jyväskylästä bändiinsä Petri Mäkisen Lahden alueen kehittämisyhtiön toimitusjohtajaksi. Eikä mitenkään sopinut, että Mäkinen käytti Armanin pukuja ja ajoi kalliilla AMG-Mersulla. Molemmat häipyivät, Batman ja Robin.
Ovatkohan ajat nyt muuttuneet? Näin nähdään ainakin ev. lut. kirkossa, jossa on perustettu markkinointiviestintäryhmä kehittämään kirkon brändiä. Kasvoiksi eivät enää riitä Jeesus, Luther ja Kari Mäkinen. Viihteellisen markkinointinäkökulman arkkipiispa Mäkinen jo ottikin huomioon reformaation juhlajumalanpalveluksessa verratessaan Mr Beania Raamatun henkilöhahmoon eilen Turun tuomiokirkossa.
Tekniikan tohtori Pekka V. Väisänen lopettaa kirjansa Kaupungin imago (Rakennustieto, 1999): ”Kaupungin imago on sitä mitä kaupunki on. Jos haluaa parantaa kaupungin imagoa, on parannettava kaupunkia ja kehitettävä kaupungin omaleimaisuutta.” Ei tämä ole yhden hepun homma.
kari.naskinen@gmail.com
