Pohjan neiti sai alkunsa, kun Aino Acktén isä Lorenz Nikolai Achté suunnitteli siitä juonihahmotelman, jonka pohjalta kirjailija ja kansanrunojenkerääjä Antti Rytkönen sepitti runomuotoisen libreton. Merikanto sävelsi sen ja lähetti Suomalaisen kirjallisuuden seuran 1897 järjestämään sävellyskilpailuun, jonka tarkoituksena oli saada aikaan ensimmäinen suomenkielinen ooppera. Voittopalkinto 3240 markkaa tuli ja 18.6.1908 ooppera esitettiin Viipurissa, jossa seuraavana päivänä alkoivat Viipurin laulu-, soitto- ja urheilujuhlat. Niiden keskeinen osa olivat isot kuorokilpailut, joihin osallistui yli 3000 laulajaa ja soittajaa.
Merikanto itse johti kantaesityksen, jossa Väinämöisen roolin lauloi sen ajan baritonisuuruus Abraham Ojanperä ja Ilmarisena oli yhtä nimekäs tenori Wäinö Sola. Orkesterissa oli 35 soittajaa, mutta evakkoreki on matkalla Lahteen mennyt tienposkeen, eikä Lahden oopperassa ole enää kuin pianisti Jenna Ristilä. Niin hyvin tämä kuitenkin toimi, että Loviisankadun Pikkuteatterissa ei orkesteria edes kaivannut. Syvyyttä kokonaisuuteen toi Lahden oopperakuoro, vaikka ei ole yhtä massiivinen kuin Viipurissa laulanut 150-henkinen kuoro.
Pohjan neiti sisältää paljon tutunomaista, ”helppoa” melodista musiikkia, jossa on selviä kansanmusiikkimaisia ominaisuuksia. Varsinkin alku- ja välisoitoissa näin silmissäni kansantanssiryhmien pyörimistä, ja kyllähän oopperassa itsessäänkin tanssinumeroita on, joskaan ei aivan Hollolan ja Martan tyyliin. Yksi tuttukin laulu oopperassa on, kun Louhi ylistää tyttärelleen Väinämöisen suuruutta. Olen varmaan kuullut sen Lauantain toivotuissa levyissä. Ilmarinen kuitenkin tyttären saa. Muitakin tuttuja kalevalaisia henkilöitä on mukana: Annikki, Pellervo, Tuonetar ja Antero Vipunen.
Päärooleissa baritoni Juha-Pekka Mitjonen, tenori Kimmo Turunen, sopraano Pirjo Leppänen ja altto Anne Kortelainen laulavat oikein hyvin, joskin naisäänten sanoista ei tyypilliseen tapaan aina saa selvää.
Pikkuteatteri on yllättävän sopiva näyttämö tälle esitykselle. Näyttämön tummat pinnat eivät ole lavastuksellisesti yhtä vaativat kuin vanhan konserttitalon isot valkoiset seinät, ja Pohjan neidin lavastus, valot ja videoprojisoinnit toimivatkin erinomaisesti. Samoin puvustus tukee hyvin aihetta (kuva on kuitenkin harjoituksista ilman esityspukuja).
Erityiskiitoksen ansaitsee myös käsiohjelma, joka on poikkeuksellisen runsas antaen tietoa tästä oopperaharvinaisuudesta.
Höhlä on kuitenkin heti väliajan jälkeen esitettävä Lahti Energia Oy:n mainos: iso reklaamilakana ja kööri sen takana hoilaamassa jotakin energia-aiheista viisua. Kun energiayhtiö urheiluun sijoittamiensa miljoonasponsorointien lisäksi on nyt antanut vaikkapa kymppitonnin oopperatoiminnalle, niin olisi kiitoksen voinut hoitaa tyylikkäämminkin.
Kokonaisuutena joka tapauksessa täysin pätevä esitys, joka vallan hyvin kelpaisi myös Kansallisoopperaan. Siellä esitettiin viime keväänä Erkki Melartinin Aino konserttiversiona, ja Pohjan neiti on ikään kuin rinnakkaisteos sille.
kari.naskinen@gmail.com
