Saarikoski piti vain hyvänä sitä, että esimerkiksi possessiivisuffiksi (omistusliite) oli kielenkäytöstä jo häviämässä. Enää ei ollut väliä, vaikka sanoi minä tulen mielellään, vaikka oikeampi muoto olisi minä tulen mielelläni. Verbin monikon ensimmäinen persoonakin sai mennä: me menemme -> me mennään. Eikä Saarikoski pitänyt tarpeellisena istuutua-sanaa – minä istun tähän.
Kielen muuttuessa sanat lyhenevät ja jopa yhdistyvät, Saarikoski otti esimerkin: en minä tiedä -> emmä tie.
Kielitoimistokin on viime aikoina antanut joitakin hyväksyntöjään kielen huononemiselle. Kun esimerkiksi pitäisi sanoa kello alkaa olla kaksi, niin Kielitoimisto hyväksyy nyt myös muodon kello alkaa olemaan kaksi.
Saarikosken mielestä kielen pitäminen kansallisena ilman ulkopuolisia vaikutteita oli vanhanaikaista ja naurettavaa. Oli kansalliskiihkoilua käyttää samasta asiasta erikielisiä sanoja, esimerkiksi Fernsprecher (puhelin saksaksi), simi (puhelin islanniksi) ja puhelin.
”Kehitystä” onkin tapahtunut. Entinen aviopuoliso on suomeksikin nykyisin eksä, jonka pohjana on latinan kielen prepositio ja etuliite ex. Tavarataloissa tai pysäköintihalleissa poistumistie on exit ja lääkärit käyttävät kuolemasta termiä exitus.
Kun lähetän jostakin asiasta tekstiviestin, saan monta kertaa lyhyen vastauksen: ok. Tällä amerikkalaisella lyhenteellä on pitkä historia, mutta yksinkertaisesti se tarkoittaa okei. Oma vastaukseni noissa tilanteissa on suomalaisittain selvä pyy.
Asema on nyt assa, seminaari on semma, haastattelu on haastis ja tiedotustilaisuus on tiekkari (isolla alkukirjaimella Tiedonantaja).
Television urheiluselostajat ja varsinkin heidän asiantuntija-avustajansa ovat luku sinänsä. Heidän kielensä on usein surkuhupaisaa kuunneltavaa. He puhuvat kuin nuoret kaduilla, esimerkiksi relatiivipronomininkäyttö on aivan hukassa: nämä ovat ne pelaajat, ketä on ehdolla maajoukkueeseen. Sitten kun maajoukkue pelaa, on hyvä keli, kun tarkoitetaan säätä. Hyvä ralliajaja pystyy koviin suorituksiin soralla kautta asvaltilla eli nykyisin kautta-viiva (/) on puhekielessäkin korvaamassa ja-sanan.
Erikoinen ilmiö on myös se, että muotisanoilla korvataan tukku muita sanoja. Nykyisin on paljon tilanteita, jotka ovat haasteellisia – ennen oli tarkempia ilmaisuja: huono, ongelmallinen, suuritöinen, vaikea jne. Televisiossa ja radiossa haastateltavia pyydetään avaamaan jotakin asiaa, tämä sana korvaa kertomisen, kuvailemisen, perustelemisen, selittämisen, täsmentämisen jne.
Huonontuvaa kieltä siirtyy nykyisin myös painettuun sanaan. Sairausloma on nykyisin saikku, jolla joku voi vaikka elvistellä. Jyväskylässä Sokoksen tavaratalostakin tuli osuuskaupan tekemällä nimenmuutoksella Sokkari.
Pentti Saarikoski: ”Tulevaisuudessa robotit saattavat suomen kielen lehtorit, kirjailijat ja kansallisrunoilijat työttömiksi. Mikä näköala!”
kari.naskinen@gmail.com
