tiistai 25. huhtikuuta 2017

Sähköautolla 40 vuotta sitten

Vihreän politiikan unelma on, että kaikki autot kulkisivat sähköllä. Jos näin kävisi Suomessa, olisi heti alettava rakentaa uutta ydinvoimalaa nyt rakenteilla olevien lisäksi.

Sähköauto on vanha keksintö, vanhempi kuin bensa- ja dieselautot.
Ne olivat ensimmäisiä käyttöön otettuja autoja, mutta akkujen vähäinen kapasiteetti ja varsinkin Henry Fordin aloittama liukuhihnatuotanto 1900-luvun alussa pani stopin sähköautoille. Myöhemmin on yrityksiä sähköautoilla tehty paljonkin, mutta vasta 2000-luvulla asiassa on päästy kunnolla eteenpäin.

Ensimmäinen oma kokemukseni sähköautosta oli, kun pääsin Lahden Messuilla 1977 ajamaan englantilaisen asetehtaan Enfieldin tekemällä autolla (kuvassa). Kaksi sellaista oli Suomeen tuonut Imatran Voima. Alkuperäiset akut olivat osoittautuneet huonoiksi, joten tilalle oli pantu suomalaisia akkuja (9 isoa akkua, yhteensä 410 kg). Yhdellä latauksella auto kulki noin 80 km, huippunopeus 60 km/t.

Alumiinikorinen, kokoonsa nähden painava auto (975 kg) oli ulkomitoiltaan kuin mopoauto, alle kolme metriä pitkä, eikä siihen mahtunut kuin kaksi ihmistä. Ajokokemus ei hääppönen ollut, muistan oikein hyvin: epämukavin kulkuneuvoa, millä koskaan olen ajanut, enkä huolisi sitä omaan käyttööni ilmaiseksikaan.

Näitä Enfield 8000 -autoja valmistettiin 1973-77 hieman toistasataa, mutta menestys ei tietenkään ollut hyvä. Seuraavina vuosikymmeninä joitakin sähköautoja tehtiin eri puolilla maailmaa, ja 1990-luvulla Kaliforniassa pyrittiin lainsäädännölläkin lisäämään niiden käyttöä, mutta lainmuutos peruttiin autonvalmistajien vaatimuksesta.

Euroopassakin oli aktiivisuutta. Esimerkiksi
Audi muunsi 1980-luvun lopulla yhdeksän Audi 100 -mallia hybridiautoiksi. Niinkin moderneja olivat Audilla, että panivat katolle aurinkopaneelit, jotka latasivat osaltaan auton nikkeli-kadmium-akkuja. 


Tällä hetkellä tilanne on jo toinen. Auto- ja öljyteollisuus ovat antautuneet, ja kaikki merkittävimmät autotehtaat tekevät parhaansa saadakseen osansa kasvavista sähköautomarkkinoista. Eivätkä autot ole Enfieldin tavoin epämukavia ajettavia.

Joissakin maissa sähköautot ovat jo vallanneet kunnolla jalansijaa. Erikoista on, että edelläkävijä on öljymaa Norja, jossa on jo yli 100 000 sähköautoa (Suomessa alle tuhat). Norjassa sähköautonhankintaa on kuitenkin edistetty suurin verohelpotuksin.
Iso muutos autokannassa tapahtui vuosina 2011-15, minä aikana sähköautojen osuus kaikista henkilöautoista Norjassa nousi 1,4 prosentista 17 prosenttiin.
Sekin on ymmärrettävä, että Norjassa asuu nykyisin rikasta väkeä, sillä veropolitiikasta huolimatta sähköautot ovat kalliita. Suomessa hintatasot ovat sellaisia, että jos bensa-auto maksaa 30 000 euroa, niin vastaavankokoinen sähköauto 40 000 euroa.

En ole vuoden 1977 jälkeen ajanut täyssähköautolla, enkä sellaista osta. Televisiosta sentään katsoin kaksi kertaa sähköformuloiden kilpailuja, mutta siihen jäi. Autot näyttivät kilpa-autoilta, mutta kun vauhti pääsuoralla oli alle 200 km/t, eikä moottorista kuulunut minkäänlaista ääntä, niin lopetin.

Äskettäin luin jutun, jossa joku rouva kertoi lähteneensä sähköautollaan Tampereelta Helsinkiin teatteriin. Koska autolla ei päässyt yhdellä latauksella noin pitkää matkaa, oli jossakin Hämeenlinnan tienoilla pidettävä tunnin lataustauko.

Kun on bensaa suonissa, ei sähköauto tule kysymykseen. Ehkä se silti sopii esimerkiksi kimppakyytiläisten yhteisomistusajoneuvoksi.

Sekin asia on vielä arvuuteltavana, miten sähköautot pärjäävät vaihtoautomarkkinoilla. Sähköautot ovat nimittäin sen verran outoja vekottimia, että ainakin käytettynä sellaisen ostaminen on riskipeliä. Imagosyistä jotkut ihmiset silti sähköautoja varmaan ostavat, mutta löysää rahaa pitää silloin olla.

VUONNA 2020 MYYNTI-
OSUUS 10 PROSENTTIA


Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan henkilöautojen merkittävä sähköistyminen yhdistettynä vähähiiliseen sähkön tuotantoon on välttämätöntä liikenteen päästöjen vähentämiseksi pitkällä aikavälillä.

IEA ennustaa, että vuonna 2020 verkosta ladattavien autojen myyntiosuus olisi maailmassa kuitenkin vasta 10 prosentin luokkaa. Tämä merkitsisi, että sähköautojen osuus ajoneuvokannasta vuonna 2020 olisi joitakin prosentteja. Sähkön osuus ajoneuvokannassa kasvaisi merkittävämmäksi IEN:n mukaan vasta vuoden 2030 jälkeen.

EU:n tulevaisuusskenaarioissa henkilöautokannasta ladattavia tai akkukäyttöisiä sähköautoja on vuonna 2050 noin 8 %. Dieselautojen osuus on 30 %, bensiinikäyttöisten 18 % ja hybridien 36 %. Autojen energiankulutuksesta nestemäisten polttoaineiden osuus vuonna 2050 on 90 %. Tästä dieselin osuus on 52 %, bensiinin 29 % ja biopolttoaineiden 9 %.

IEA:n mukaan täyssähköautojen suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat akkutekniikan puutteista johtuva lyhyt toimintamatka (100-150 km ja lyhenee vielä kylmissä olosuhteissa), autojen korkea hinta sekä latausinfrastruktuurin puute.


kari.naskinen@gmail.com