I
Saksalaisen nykykirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva Siegfried Lenz (86) hakee pienessä romaanissaan Hetken hiljaisuus (Gummerus) vastausta siihen, mitä on suuri rakkaus. Kaunein lukemani rakkauskirja. Syksyn hienoin romaani.
Siegfried Lenz (kuva) aloittaa kuvauksensa kuolleen rakastetun muistotilaisuudella. Sen jälkeen siirrytään takautumien avulla kuvaamaan rakkautta. Jos Joulupukki tuo tämän kirjan, niin varoitus: takakannen tekstiä ei kannata lukea, koska siinä paljastetaan, miksi rakastettu on kuollut. Kirjassa tämä paljastuu vasta aivan loppupuolella.
II
Saksalainen Eugen Ruge (58) on kirjoittanut sukutarinan omasta suvustaan. Vähenevän valon ajassa (Atena) eletään Deutsche Dramatische Republicissa ennen DDR:n liittymistä Länsi-Saksaan ja vähän sen jälkeenkin. Elämä DDR:ssä ei tavallisten ihmisten kannalta ollut lopulta niin järkyttävän kurjaa kuin yleinen kuva elämänmenosta siellä on ollut. Kun muuri oli murtunut, itäsaksalaisten elämässä suurin muutos ja edistys oli, että sai pehmeää talouspaperia.
Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu sittenkin hitaasti.
III
Vakoilukirjallisuuden ylivoimainen ykkönen John le Carre (81) on viime vuosina ollut jonkin verran hukassa, kun enää ei ole ollut kylmän sodan jännittäviä asetelmia. Nyt hän on saanut takaisin juonesta kiinni. Hurmaava petturi (Tammi) on taas taitavaa kerrontaa, nyt kansainvälisen rahanpesun ja venäläisten oligarkkien ympyröissä.
Kirjan kansipaperissa on kuva tenniskentästä. Ensimmäistä kertaa luin, että kun miljonääripelaaja tuli kentälle, hänelle otettiin pallot jääkaapista. Lisäksi on yksi kohtaus Pariisin avoimen tennisturnauksen loppuottelusta 2009, jolloin Roger Federer voitti Robin Söderlingin.
John le Carre on omistanut kirjansa Simon Channing Williamsille, joka toimi tuottajana le Carre -elokuvassa Uskollinen puutarhuri (2005). Hurmaava petturikin on erinomaista elokuva-ainesta.
Käännöskirjallisuuteen on tämän jännärin myötä tullut myös sana ”väyrystellä”. Suomentaja on Erkki Jukarainen.
IV
Pankkimaailma ja talouselämä yleensä ovat viime aikoina antaneet aiheita hyviin jännityskirjoihin. Robert Harris (65) kuvaa Pelkokertoimessa (Otava) tietokoneiden ja tekoälyn hyödyntämistä pörssimarkkinoiden manipuloimisessa. Tulevaisuudenkuva, jota on mielenkiintoista lukea siinä ohessa, kun seuraa tiedotusvälineistä miljardien eurojen ja dollareiden liikkumista eestaas.
V
Matthew Quirk (47) liikkuu puolestaan politiikan pimeällä puolella. Viidensadan lista (WSOY) kertoo politiikan ja talouselämän lobbareista Washington D.C:ssä, jossa isot herrat eivät joudu julkisiin skandaaleihin muutoin kuin löytymällä sängystä kuolleen tytön tai elävän pojan kanssa. Armoa ei tunneta. Jos haluaa hankkia pysyvän ystävän, kannattaa ostaa koira. Kirjasta on jo tekeillä elokuva.
VI
HBO-yhtiön fantasiasarjan Game of Thrones ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessa viime kevätkaudella. Sarjan tekijöistä ja tekemisestä on ilmestynyt komea kirja Valtaistuinpelin kulisseissa (Pen & Paper). Sarjan ihmiset ovat tavallaan tunnistettavia ja tuttuja nykypäivänkin valtapeleistä. Eikä tässä pelissä ole kuin ”yksi jumala, ja sen nimi on Kuolema. Ja on vain yksi asia, jonka sanomme Kuolemalle: Ei tänään.”
Kirjan kuvitus on komea. Esimerkiksi Muuri on isoissa kuvissa yhtä vaikuttava kuin televisiossa, ja onhan siellä Talvivaarakin. Kuuluu ehdottomasti luettavaksi ja katseltavaksi ennen toisen tuotantokauden esittämistä.
kari.naskinen@gmail.com
Saksalaisen nykykirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva Siegfried Lenz (86) hakee pienessä romaanissaan Hetken hiljaisuus (Gummerus) vastausta siihen, mitä on suuri rakkaus. Kaunein lukemani rakkauskirja. Syksyn hienoin romaani.
Siegfried Lenz (kuva) aloittaa kuvauksensa kuolleen rakastetun muistotilaisuudella. Sen jälkeen siirrytään takautumien avulla kuvaamaan rakkautta. Jos Joulupukki tuo tämän kirjan, niin varoitus: takakannen tekstiä ei kannata lukea, koska siinä paljastetaan, miksi rakastettu on kuollut. Kirjassa tämä paljastuu vasta aivan loppupuolella.
II
Saksalainen Eugen Ruge (58) on kirjoittanut sukutarinan omasta suvustaan. Vähenevän valon ajassa (Atena) eletään Deutsche Dramatische Republicissa ennen DDR:n liittymistä Länsi-Saksaan ja vähän sen jälkeenkin. Elämä DDR:ssä ei tavallisten ihmisten kannalta ollut lopulta niin järkyttävän kurjaa kuin yleinen kuva elämänmenosta siellä on ollut. Kun muuri oli murtunut, itäsaksalaisten elämässä suurin muutos ja edistys oli, että sai pehmeää talouspaperia.
Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu sittenkin hitaasti.
III
Vakoilukirjallisuuden ylivoimainen ykkönen John le Carre (81) on viime vuosina ollut jonkin verran hukassa, kun enää ei ole ollut kylmän sodan jännittäviä asetelmia. Nyt hän on saanut takaisin juonesta kiinni. Hurmaava petturi (Tammi) on taas taitavaa kerrontaa, nyt kansainvälisen rahanpesun ja venäläisten oligarkkien ympyröissä.
Kirjan kansipaperissa on kuva tenniskentästä. Ensimmäistä kertaa luin, että kun miljonääripelaaja tuli kentälle, hänelle otettiin pallot jääkaapista. Lisäksi on yksi kohtaus Pariisin avoimen tennisturnauksen loppuottelusta 2009, jolloin Roger Federer voitti Robin Söderlingin.
John le Carre on omistanut kirjansa Simon Channing Williamsille, joka toimi tuottajana le Carre -elokuvassa Uskollinen puutarhuri (2005). Hurmaava petturikin on erinomaista elokuva-ainesta.
Käännöskirjallisuuteen on tämän jännärin myötä tullut myös sana ”väyrystellä”. Suomentaja on Erkki Jukarainen.
IV
Pankkimaailma ja talouselämä yleensä ovat viime aikoina antaneet aiheita hyviin jännityskirjoihin. Robert Harris (65) kuvaa Pelkokertoimessa (Otava) tietokoneiden ja tekoälyn hyödyntämistä pörssimarkkinoiden manipuloimisessa. Tulevaisuudenkuva, jota on mielenkiintoista lukea siinä ohessa, kun seuraa tiedotusvälineistä miljardien eurojen ja dollareiden liikkumista eestaas.
V
Matthew Quirk (47) liikkuu puolestaan politiikan pimeällä puolella. Viidensadan lista (WSOY) kertoo politiikan ja talouselämän lobbareista Washington D.C:ssä, jossa isot herrat eivät joudu julkisiin skandaaleihin muutoin kuin löytymällä sängystä kuolleen tytön tai elävän pojan kanssa. Armoa ei tunneta. Jos haluaa hankkia pysyvän ystävän, kannattaa ostaa koira. Kirjasta on jo tekeillä elokuva.
VI
HBO-yhtiön fantasiasarjan Game of Thrones ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessa viime kevätkaudella. Sarjan tekijöistä ja tekemisestä on ilmestynyt komea kirja Valtaistuinpelin kulisseissa (Pen & Paper). Sarjan ihmiset ovat tavallaan tunnistettavia ja tuttuja nykypäivänkin valtapeleistä. Eikä tässä pelissä ole kuin ”yksi jumala, ja sen nimi on Kuolema. Ja on vain yksi asia, jonka sanomme Kuolemalle: Ei tänään.”
Kirjan kuvitus on komea. Esimerkiksi Muuri on isoissa kuvissa yhtä vaikuttava kuin televisiossa, ja onhan siellä Talvivaarakin. Kuuluu ehdottomasti luettavaksi ja katseltavaksi ennen toisen tuotantokauden esittämistä.
kari.naskinen@gmail.com
