perjantai 23. marraskuuta 2012

Pesäpalloa 90 vuotta


Jyväskylässä vietetään lauantaina 24.11. Pesäpalloliiton 90-vuotisjuhlia. Pesäpallo itsessään on vanhempikin, sillä ensimmäinen nykytyyppisen pesäpallon koepeli pelattiin jo 14.11.1920 Kaisaniemen kentällä Helsingissä. Jo tätäkin ennen oli Lauri ”Tahko” Pihkala peluuttanut pojilla tätä keksimäänsä lajia vanhan koulumme Jyväskylän Lyseon pihalla.

Ensimmäiset viralliset ottelut pelattiin kuitenkin vuonna 1922, ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti samana vuonna Helsingin Pallonlyöjät.


Tasavuosia tulee nyt täyteen muutenkin. Ensimmäinen Itä – Länsi -ottelu pelattiin 1932 ja samana vuonna myös ensimmäinen maaottelu (Viro voitettiin 14-3). Vuonna 1952 puolestaan tehtiin pesäpallon yleisöennätys, kun Helsingin olympiakisojen yhteydessä pelattua pesäpallo-ottelua seurasi yli 20 000 katsojaa. Tässä näytösottelussa Pesäpalloliitto voitti TUL:n 8-4; voittajajoukkueessa pelasivat mm. Lahden Mailaveikkojen
Antti Elomaa (polttaja), Leo Hannula (ykköspesä), Olli Hanski (kakkospesä) ja Taisto Lehto (koppari) sekä Kirin Eino Kaakkolahti (lukkari), Pallo-Tovereiden Toivo Ilola (kolmosvara) ja Vimpelin Vedon Viljo Niemi (sieppari). TUL:n parhaat olivat Kuusankosken Puhdin Pauli Kilpiä (polttaja) ja Pauli Lahtinen (koppari) sekä Jyväskylän Veikkojen Aimo Paavola (lukkari).

Olympiahenkeä on nyt myös liiton 90-vuotisjuhlissa, sillä juhlapuheen pitää Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi valittu
Risto Nieminen.

Olympiakisoihin ei pesäpallolla kuitenkaan enää ole asiaa. Jalkapalloa niissä kekkereissä aina pelataan, mutta jos Tahko Pihkalalta olisi kysytty, niin ei pelattaisi. Tahko ei koskaan suostunut käsittämään sitä jalkapalloilun ideaa, että pelaaja ei saa koskea palloon käsin. Asiasta puhuessaan hän vetosi homo sapiensin kehityshistoriaan, jossa ratkaisevimpana vaiheena oli se, kun noustiin takajaloille seisomaan, jolloin näköpiiri laajeni ja eturaajat vapautuivat toimimaan käsinä. Tämä oli merkittävin vaihe sukukuntamme kehittyessä ymmärtäväisen ihmisen asteelle.


Tästä päätellen Tahko sanoikin, että kaikista urheilumuodoista on biologisesti arvokkaimpina pidettävä niitä, jotka sisältävät samalla kertaa sekä silmän että käden yhteistyötä teettävää ja kuntouttavaa liikuntaa harjoittajiensa mukaan, tarpeisiin ja olosuhteisiin sopivissa suhteissa.


Tästä kai voi edelleen päätellä, että esimerkiksi Lahdessa on yhdentoista SM-pesäpallokullan (viimeinen 1953) jälkeen taannuttu apina-aikaiselle urheilutasolle ja sitäkin alkeellisemmalle potkimisen tasolle. Tai pärjätäänhän Lahdessa nykyisin myös jääkiekossa, jossa käytetään mailoja.


Lahden Mailaveikot perustettiin 1929. LMV:n kaikkien aikojen parhaana joukkueena pidetään vuoden 1951 mestarijoukkuetta, jossa pelasivat
Pepe Ahonen, Juppa Broman, Antti Elomaa, Pepe Hannula, Olli Hanski, Pertti Jantunen, Tolppa Kokkonen, Jammu Suokas ja Vinttikoira Lehto.

Pesäpallomiehiä oli myös entinen maaherra
”Pirre” Huurtamo. Hän oli LMV:n 30-vuotisjuhliin 1959 tehnyt kronikan 1930-luvun vuosista, jolloin LMV voitti neljä mestaruutta miehissä ja yhden naisissa:

”Lumppe, Nuta, Jaska, Tate ja Tanne.

Paavo, Pisa, Lasse ja Heinosen Manne.
Heistä syytä on lausua jokunen sana:
Lumppe Veijola ehkä tunnetuin pelaajana,
hänellä taito oli syöttää ja peliä johtaa,
tunsi säännöt ja sen tuhatta kohtaa.
Paavo Nuotio oli kaikkien ihailemana,
niin talvella kuin kesällä polttajana.
Pisa puolestaan oli nopea juoksemaan,
Lasse siepparina haki vertaistaan.
Tanne kakkosvarana oli verraton
ja Tate kolmosella heilui kuin siivoton.

Ensimmäinen oma pesäpallokokemukseni Lahdesta on, kun tulin Jyväskylästä mummolaan Lahteen ja samalla seuraamaan LMV:n ja Jyväskylän Veikkojen peliä Kisapuiston tiilimurskalla. Oli jotain 60-luvun alkua. Jouduimme kuitenkin isäni kanssa poistumaan katsomosta, kun innostuimme kannustamaan Veikkoja, jolloin lahtelaiset alkoivat käyttäytyä meitä kohtaan pelottavan uhkaavasti.


kari.naskinen@gmail.com