Kesällä 2012 Rajamäki täytti 80 vuotta. Siitä hyvästä Kalevi Laalo (pilapiirtäjä Kerberos) teki Rajamäestä kirjan Resuperseestä kunniatohtoriksi. Kirjan nimi siitä, että kun Reino oli pienenä poikana Nivalassa rikkonut housunsa puussa kiipeillessään, niin naapurin Pekka oli huudahtanut, että ”resuperse”. Miljonääri Rajamäestä tuli sen jälkeen, kun hänen 1972 perustamansa yritys Stala Oy oli noussut menestykseen.
Kirjassa Rajamäki sanoo, että Upon alamäki alkoi, kun yrityksen toimitusjohtaja, vuorineuvos Arvi Tammivuori sairastui syöpään ja kuoli 1972.
”Minä yritin puhaltaa porukkaan henkeä, mutta se oli pään puskemista seinään. Minut koettiin jopa häiriköksi. Upolla oli antaa mennä -meininki. Eivätkä mitkään saavutukset paljon painaneet, kun Arvin sairasvuoteen ääressä ryhdyttiin organisoimaan Upoa uudelleen”, kertoo Rajamäki.
”Minulle sanottiin, että olet kallispalkkainen mies, eikä sinulle ole enää töitä. Punakka ja pönäkkä johtaja töksäytti siihen vielä, että sinä et osaa mitään.”
Rajamäki lähti, mutta päätti heti perustaa oman yrityksen. Hän pani lehteen ilmoituksen: ”Ostetaan yritys, miljoona markkaa rahaa”. Paras vastaus tuli Upon sisältä, ja niin Rajamäki osti itselleen Upon pesupöytäbisneksen. Rohkaisua päätökseen antoi Upon kotitalouskonetehtaan johtaja Juhani Jaakkola.
”Tuskin oli muste kuivunut allekirjoituksesta, kun puheilleni tuli se, joka oli sanonut, etten osaa mitään. Hän sanoi, että sinusta tulee rikas mies.”
Ruostumattomasta teräksestä alkoi pesupöytiä valmistaa Stala Oy, jossa Rajamäen yhtiökumppaneina olivat Upon pesupöytätuotannon perustaja Uolevi Alvessalo, Upon kotitaloustehtaan myyntipäällikkö Leo Pellinen ja tuotesuunnitteluekspertti Eero Saarinen. Myöhemin Rajamäki osti yrityksen kokonaan itselleen. Stala-nimi syntyi niin, että ensimmäinen tavu tuli sanasta stainless (ruostumaton) ja toinen tavu tarkoittaa Lahtea.
”Olin onnellinen. Reino Kustaa Resuperse oli nyt yrittäjä”, muistelee Rajamäki.
Yrittäjänä oleminen sinänsä ei Rajamäelle riittänyt. Piti tulla rikkaaksi.
”Minä olin ehkä ensimmäinen suomalainen yrittäjä, joka kehtasi julkisesti tunnustaa, että haluan tulla rikkaaksi. Sellainen minusta tulikin. Sen minä tein eli rikastuin reilusti. Ja annoin kaverille kans.”
Ilman ongelmia ei Stalakaan edennyt. Yksi iso virhe oli tehtaan perustaminen Hollantiin. Sieltä tultiin häntä koipien välissä takaisin. Mutta kuten Reiskan kanssa aina, hauskaakin oli.
”Minä olin antanut ikään kuin pysyväismääräyksen, että ulkomailla ajaa aina porukan nuorin. Minähän olin aina niistä vanhin, joten istuin tyyriinä takapenkillä, ja yleensä paikallinen johtaja Kees van Wijngaarden oli varannut taskumatillisen viskiä matkaevääksi.”
”Hollannin tasangolla tuuli aina. Kedolla käyskenteli lampaita. Kun viski rupesi pikkasen huimaamaan, kysyin Jannelta, tekiskö sen mieli naida lammasta. No ei helkkarissa, Janne sanoi. Siihen minä, että naihan Tarzankin apinaa. Siihen Janne tuhahti, että ei nainut. Olin lukenut kaikki Tarzan-kirjat ja olin sitä mieltä, että Tarzan opetteli rakastelemaan naimalla apinaa.”
Asia piti ratkaista. Rajamäki soitti autosta tutulle kirjastonhoitajalle Raili Heikkilälle. Viikon kuluttua kirjastonhoitaja soitti Rajamäelle, että hän oli ottanut asian esille kirjastokollegion kokouksessa, jossa yksimielisesti olivat todenneet, ettei Tarzan nainut apinaa.
Tuossa ylhäällä kuvassa ei keskustella Tarzanista, vaan teräksestä: Rajamäki (vas.) ja Stalan putkipuolen johtaja Jan Christiansen.
Rajamäki on myös Teknillisen korkeakoulun tekniikan tohtori h.c. ja euroinsinööri. Tuosta euroinsinööriksi nimittämisestään 1987 Rajamäki kertoo kirjassa: "Meitä oli kaksi, ensimmäisinä Suomessa, toinen oli Nokian pääjohtaja Kari Kairamo. Minä edustin opistoinsinöörejä ja Kairamo diplomi-insinöörejä. Palkinto luovutettiin Pariisissa. Valtiovallan edustajian tilaisuudessa olivat ministerit Ilkka Kanerva ja Harri Holkeri. Kairamo lähti pois, kun oli saanut vähän samppanjaa ja ruokaa, mutta minä kiersin yöklubeja Kanervan kanssa."
kari.naskinen@gmail.com
