Käytännössä tämä tarkoittaa, että kilometrikorvauksilla tienaa hyvin. Jos käy omalla autolla sadan kilometrin päässä työreissulla, saa työnantajaltaan km-korvauksena 90 euroa. Todelliset kustannukset tuosta ajosta ovat kuitenkin vain polttoaineeseen menevät 25-30 euroa ja ehkä renkaat kuluvat yhden sentin arvosta.
Jos ihmisellä on auto, hän maksaa siitä veroja ja vakuutuksia, auton arvo alenee koko ajan ja pääomakulut ovat samat riippumatta siitä, käyttääkö hän autoa työajoihin vai ei. Siksi on väärin laskea näitä kuluja, kun määritellään kilometrikorvauksen suuruutta. Asia erikseen ovat tietenkin ne, jotka joutuvat käyttämään omaa autoaan työajoihin kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, ja näissä tapauksissa km-korvauksen lähtökohtana voivatkin olla autosta aiheutuvat kulut laajemmin.
Oikeampi ratkaisu olisikin, että paljon omaa autoa käyttävät saisivat korvauksena 43 senttiä/km, mutta jos työajoja on esimerkiksi alle 3000 km vuodessa, korvaus olisi 25 senttiä/km.
Toinen asia on vielä se, että kilometrikorvauksilla huijataan. Niitä käytetään palkan verottomana osana, kuten on ilmikin käynyt. Tämä tietenkin osuu lopulta palkansaajan omaan nilkkaan, koska tällainen huijaus näkyy aikanaan pienempänä eläkkeenä.
Myös työnantajia huijataan. Ei niitä oman auton käytöstä pidettäviä ajopäiväkirjoja niin tarkkaan tsekata, etteikö sinne mahdu myös ylimääräisiä kilometrejä.
kari.naskinen@gmail.com
