Juha Seppälän uusi romaani Mr. Smith tuo mieleen Paavo Haavikon. Terävää, kovaa analyysiä menneestä ja nykyisyydestä. Kyynisesti toteavaa, ei parannusehdotuksia. Toisaalta kauniita virkkeitä, ja hauskoja. Niin kuin tuo leipäkonejuttu. Ei leipäkoneesta mitenkään muuten ole kirjassa puhetta, mutta se kuvaa sitä teknistä kehitystä, mistä nyt jo täytyy puhua digitaalisena kehityksenä.
Kirja alkaa lumisesta Pietarista 1891. Muita ajallisia kiintopisteitä ovat mm. Viipuri 1918 ja Turku nyt. Pietarissa oli herra Schmidt ja eurooppalaisessa Turussa hänen pojanpoikansa Mr. Smith, joka taitaa olla Seppälä, vaikka oikea Seppälä onkin Porissa.
Pitkä matka, mutta samat juonet. Herra Schmidt tietää, että 1870-luvulta lähtien yritettiin luoda kultakantajärjestelmää, jonka kauniina ideana oli saattaa maailma yhdeksi markkinaksi. Haluttiin, että maailma ei kilpailisi sodassa, vaan taloudessa. Pojanpoika Mr. Smith ei viittaa Euroopan unioniin eikä euroon, mutta analogia on selvä viittaamattakin.
”Yhteiskunta vaikenee, kun rahamarkkinoiden valta kasvaa - - - Rahaa ei tehdä työllä, vaan rahalla. - - - Henki on kuollut, aine hallitsee.”
Mr. Smith on romaani idän ja lännen, menneen ja nykyisen, toden ja kuvitellun rajalta. Tai onko se romaani vai ennemminkin pamfletti siitä, mitä on tapahtunut siirryttäessä vanhasta maailmasta globalisaation sekasortoon ja Euroopan kukoistuksen päivistä materialisoituneen maailman auringonlaskuun?
Kirjan yksi henkilöistä on eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Orvo Manninen. Jäi eläkkeelle juuri ennen kuin lehti siirtyi paperista digitaaliseen tuloksentekoon. Tällä hetkellä sanomalehdet yrittävät kompromissia: ”tabletin sijasta aluksi tabloid, koska sanat muistuttavat toisiaan”.
Mannisen poika on älypuhelinpalveluita kehittävän firman palveluksessa. Nyt kuka tahansa voi kännykän avulla panna nettiin jutun, mikä saa koko maailman huomion. Kuka tahansa juokale on journalisti.
Seppälän omakin maailma on muuttunut. Enää ei tärkeintä ole kirjallisuus, vaan kirjailijat. On oltava julkkis, ja varsinkin nöyrä: ”Mene, kun pyydetään. Avaa kaappisi, kun käsketään. Jätä jalkasi jokaisen oven väliin. Naura huonoille vitseille. Kerro nimet. Raiskaa itsesi suorassa lähetyksessä. Ole kaupan. Ellet, päädyt mustalle listalle.”
Juha Seppälä ei mene aamutelevisioon eikä iltatelevisioon. Tämän takia kirjakauppiaatkaan eivät Seppälää tunne. Minäkään en Seppälän kirjaa saanut kirjakaupan hyllystä, vaan se piti erikseen tilata. Täällä sata kilometriä Helsingistä.
Juha Seppälä ei myöskään kirjoita tarinaa, kuten pitäisi, jos aikoisi isoihin painoksiin. Mr. Smith ei etene loogisesti, ei niin kuin elämä kulkee. Seppälä kirjoittaa silti, vaikka kirjaa ei enää varsinaisesti ole - on vain julkaisualustoja.
Finlandia-palkintoa ei Seppälä saa. Ei saanut Haavikkokaan.
kari.naskinen@gmail.com
