Elokuva perustuu Röyhkän samannimiseen romaaniin (2003), ja samalla nimellä oli myös ilmestynyt Röyhkän levyalbumi (2001). Tiettävästi romaani ja elokuva seuraavat päähenkilö Välden osalta hyvin paljon tosielämän tapahtumia, samoin musiikillinen linja. Sen sijaan hänen suuri nuoruudenihastuksensa Pike ei luultavasti ollut todellisuudessa Pike, eikä Pikeä myöskään valittu Suosikki-lehden äänestyksessä Miss Farkku-Suomeksi. Oikeita henkilöitä ja oululaisia paikkoja on joka tapauksessa mukana.
Miss Farkku-Suomi kertoo nuoren ihmisen kapinoinnista kaikkea sovinnaisuutta ja taantumuksellisuutta vastaan. Välde ei ole poliittinen aktivisti, ei siis esimerkiksi taistolainen, eikä välitä koululaispolitikoinnista. Eikä Cooperin testin juokseminenkaan koulun liikuntatunnilla kiinnosta. Väldelle kaikki kaikessa on musiikki. Samoin kirjoittaminen, ja kun kouluaineetkin menevät ohi tavanomaisuuden, joutuu tietenkin koulukiusatuksi. ”Ookkonä homo”, kuuluu välitunnilla.
Musiikki on Väldelle ainoa pakotie. Hän tilaa postimyynnistä muiden mielestä kummallisia amerikkalaisia levyjä ja perustaa sitten oman bändin, jonka nimi on Torttu (elokuvan ajankohtaa hieman myöhemmin Kauko Röyhkän yhtye oli Narttu). Amerikkalaisen rokin jäljittelijäksi Välde ei kuitenkaan lähde, vaan kirjoittaa omia laulutekstejä suomeksi.
”Välillä tuntui siltä, että tästä maailmasta on vaikeaa saada mitään otetta ja minun kaltaista ihmistä ei haluta tänne”, Röyhkä on kuvaillut nuoruuttaan.
Tavallinen nuori Välde on siinä, että hän ihastuu koulun kauneimpaan tyttöön. Kuten kaikki muutkin pojat. Ujona poikana hän ei kuitenkaan rohkaise mieltään riittävästi, ja niinpä Pike lähteekin varakkaan perheen pojan kyytiin hienoon keltaiseen Taunukseen.
Oulusta syntyisin olevan Matti Kinnusen ohjaama elokuva on hienoa kerrontaa. Ripaus ranskalaista uutta aaltoa ja Aki Kaurismäkeä. En tunne Oulua, mutta ilmeisesti Oulu-kuvaus on osuvaa. Sen verran olen ymmärtänyt, että mm. nuorisopaikka Rattorilupi ja festivaalipaikka Kuusisaari on kuvattu elokuvassa aidontuntuisesti.
Välden roolin tekevä Mikko Neuvonen (kuvassa vas.) on erinomainen. Myös Sanni Kurkisuo Pikenä on kauniina nuorena likkana hyvä – tuollaisiahan ne tuossa iässä ovat, kauniita, söpöjä, se riittää.
Nuorisoelokuva? Kyllä niinkin, mutta mieluummin sitä voisi luonnehtia entisten nuorten elokuvaksi. Ajankuvaus osuu kohdalleen, ja nostalgia saa aikaan haikeutta – oi niitä aikoja.
kari.naskinen@gmail.com
