Ragnar Granit oli neurofysiologi ja bioelektronmagnetismin pioneeri, näköaistin ja hermoston tutkija. Hän valmistui lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingissä ja työskenteli 1920-30-lukujen taitteessa Oxfordissa ja Philadelphiassa. Talvisodan jälkeen Granit kutsuttiin professoriksi Harvardiin ja Tukholmaan, joista hän valitsi jälkimmäisen. Nobelin palkinto Granitille myönnettiin 1967 verkkokalvon toimintaperiaatteita ja värinäön fysiologista taustaa selvitelleistä tutkimuksistaan.
Ragnar Granit syntyi Hausjärvellä, mutta lapsuutensa hän vietti Oulunkylässä Helsingissä. Oppikoulun hän kävi Helsingin ruotsinkielisessä normaalilyseossa. Yliopistossa hänen opettajanaan oli mm. legendaarinen Eino Kaila, filosofian dosentti, jonka ohjauksessa Granit perehtyi kokeelliseen psykologiaan. Kesällä 1922 Granit matkusti Frankfurt am Mainiin työskentelemää n tunnetun hahmopsykologi Adhémar Gelbin laboratoriossa. Vuonna 1924 hän opiskeli myös Cambridgessa.
Lopulta Granit päätyi Ruotsiin. Vuonna 1940 Tukholmaan Wallenbergsäätiön lahjoittamin varoin perustettu neurofysiologian professuuri häntä varten oli ensimmäinen laatuaan Ruotsissa. Se oli myös Karoliinisen instituutin historian järjestyksessään toinen tutkimusprofessuuri; ensimmäinen oli perustettu kolme vuotta aiemmin biokemisti Hugo Theorellille, joka Granitin tavoin sai tutkimuksistaan Nobelin palkinnon. Granitille myönnettiin Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto yhdessä yhdysvaltalaisten Haldan Keffer Hartlinen ja George Waldin kanssa.
Granit onkin tunnetumpi Ruotsissa kuin Suomessa. Ruotsissa Granitista on julkaistu postimerkkikin. Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisussa Tieteessä tapahtuu (7/2011) todetaan, että suomalaiset yliopistot ovat pyrkineet pitämään yllä Granitin muistoa myös hänen kuolemansa jälkeen: "Vaihtoehtoisesti voisi myös sanoa: ne ovat pyrkineet hyödyntämään Granitin jälkimainetta ja Nobelin arvostettua brändiä, aivan kuten yliopistot kaikkialla maailmassa ovat pyrkineet nostamaan esiin omia nobelistejaan. Niinpä esimerkiksi Tampereella sijaitseva Lääketieteellisen tekniikan laitos muutti nimensä Ragnar Granit Instituutiksi vuonna 1992. Sittemmin nimen oikeudet on luovutettu Helsingin yliopistolle, jota nimeä – tai oikeammin tavaramerkkiä – hallinnoiva Ragnar Granit Säätiö piti oikeampana sijaintipaikkana tämännimiselle säätiölle. Myös Helsingin yliopiston biolääketieteen oppimiskeskus (Granitia) ja Viikissä sijaitseva Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva on nimetty Ragnar Granitin mukaan; jälkimmäinen on saanut nimensä Granitin vuonna 1941 ilmestyneen kirjasen Ung mans väg till Minerva mukaan."
Saman kirjoituksen mukaan Granit on kansainvälisesti paljon tunnetumpi kuin Nobelin kemian palkinnon 1945 saanut A.I. Virtanen. Neliosainen Suomen tieteen historia sisältää useiden viittauksien lisäksi Granitia käsittelevän erityisartikkelin, ja myös Suomen kansallisbiografian verkkosivuilla Granit on korotettu samaan joukkoon Sillanpään, Virtasen ja Ahtisaaren kanssa. Ahtisaaren Nobelin palkinnon yhteydessä Granitiin myös viitattiin suomalaisissa viestimissä yleisesti ”neljäntenä suomalaisena" tai ”suomalaissyntyisenä” nobelistina.
kari.naskinen@gmail.com
