Varainhoitaja Vesa Pörhölältä kysytään OP-Pohjolan asiakaslehdessä (4/2008), mitä hän tekisi, jos saisi tuhat euroa. Pörhölä ostaisi kullalleen uuden hajuveden ja itselleen uuden juoksupuvun, ostaisi 500 eurolla pörssiosakkeita ja vielä jäisi satanen rahastosijoituksiin.
Kirjassaan Paholaisen haarukka (WSOY, 2008) Juha Seppälä istuu pankin varainhoitajan housuihin ja ihmettelee:
"Hän [pankin asiakas] kysyy, miksi juuri minä olisin henkilö, joka tietää miten nuo asiakkaan 600 000 euroa olisi viisainta sijoittaa. Miksi minä ylipäänsä olen täällä palkollisena, jos osaan panna rahan poikimaan? Hyvä kysymys."
Pörhölä sentään luottaa jonkin verran ammattitaitoonsa, mutta ei kuitenkaan ole uskaltanut lähteä pois varmasta kuukausipalkkatyöstään.
Kokemusta on minullakin näistä pankeissa toimivista varainhoitajista vai mitä ne ovat, sijoitusneuvojia. Keväällä 2007 panin pankissa neuvojan neuvosta 30 000 euroa säästövakuutustilille. Muuten olisin pitänyt rahat tavallisella määräaikaisella säästötilillä, mutta neuvoja neuvoi toisin. Hurjia korkotuloja piti syntyä, sillä tiettyjen rahastojen kautta rahat menivät poikimaan pörssiosakkeiden kautta.
Lisäksi päätin lisätä pottiin joka kuukausi 200 euroa omaa rahaa. Syksyllä tsekkasin neuvojan kanssa, missä mennään. Ei hyvältä näyttänyt, mutta neuvoja neuvoi, että ei kannata hermostua, ja samalla vähän muuteltiin rahaston sisällä olevia sijoituskohteita.
Talvella 2008 aloin päivittäin lukea lehdistä, että pörssikurssit menevät hurjaa vauhtia kohti pohjamutia. Hermostuin sittenkin, menin pankkiin, vedin rahani pois säästövakuutustililtä ja siirsin ne tavalliselle korkeakorkoiselle tilille (korko 4,5 %). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta kalliiksi tuli. Takaisin sain 27 000 euroa, sillä arvonalennusten lisäksi tuli kalliita takaisinnostokuluja. Kun alkupääoma oli ollut 30 000 euroa + 200 euron kuukausimaksut, se summa olisi pörssiosakkeiden nollamuutostasolla ollut tammikuussa 31 800 euroa. Takkiin tuli näin ollen 4800 euroa!
Jos ne 30 000 euroa olisivat olleet vuoden sillä 4,5 prosentin tilillä, olisin saanut korkotuloja 1350 euroa. Siis hävisin yhteensä 6150 euroa.
(Mitähän se vakuutus-sana tarkoittaa siinä säästövakuutustili-sanassa? Ei ainakaan mitään turvaa ole, kuten vakuutuksissa yleensä.)
Varteenotettava kokemus. Jos ei ole miljonääri tai ei laske raha-asioitaan kymmenien vuosien jaksolla, ei kannata pelleillä pörssiosakkeiden eikä muidenkaan senlaatuisten kanssa. Rahat vain säästöön tavallisille pankkitileille, niin eivät ainakaan häviä.
Kannattaa muistaa jonkun viisaan Dave Berryn toteamus: "Rahan sijoittaminen osakemarkkinoille on lähes kaksi kertaa niin turvallista kuin sen syöttäminen majaville".
Pörssi- ym. sellainen sijoittaminen houkuttelee korkeilla tuottoprosenteilla, mutta voivat nuo prosentit olla myös miinusmerkkisiä.
Seppälän kirjan varallisuudenhoitaja Lari Laine tietää, mistä on kysymys:
"Me puhuimme hallitusta riskinotosta. Me otimme hienovaraisesti kiinni ihmisten kädestä, heidän ahneudestaan, trendiajattelustaan ja epäitsenäisyydestään ja tuimme heidän haparoivaa kulkuaan ja sanoimme heidän näin ottavan ´ensiaskeleita osakesijoittamisessa´. Me puhuimme ´rahastosäästämisestä´. Me puhuimme myös pääomaturva-taikasanalla kaupattavista indeksilainoista. Me huijasimme."
"Me tiesimme, että se ei ollut osakesijoittamista, vaan meidän oma bisneskonseptimme."
Pankin bisneskonsepti on tehdä rahaa, ja siihen se tarvitsee meitä höynäytettäviä ihmisiä.
kari.naskinen@gmail.com
