”Huorille käy aina näin”

Tässä matalassa rakennuksessa Kymintie 1:ssä parturikampaaja Eila Kanervikko murhattiin 1981. Hänet löydettiin oman liikkeensä takahuoneesta, ruumis oli jo mätänemistilassa, toukat olivat jo alkaneet munia aivoihin. Päässä oli reikä, koska murha oli tapahtunut jakoavaimella päähän iskien. Nyt samassa rakennuksessa toimii taidegalleria Uusi kipinä, jossa tällä viikolla avattiin Ada Pääskyniemen valokuvanäyttely. Parturikampaamon vanhassa huoneistossa on valokuvateos ”Shambles” (Sotkuja), joka tutkii Lahdessa tehtyjen henkirikoste paikkoja ja niiden ympärillä käytyä pohdiskelua. Esillä on kuvia myös Fellmaninpuistosta, Mukkulasta, Anttilanmäen Riihitieltä, keskussairaalan läheltä Sykekadulta ja vanhalta hautausmaalta.

Helsinkiläinen valokuvataiteilija suorittaa parhaillaan opinnäytetyötään Lahden muotoiluinstituutissa. Nyt Kymintiellä oleva teoskokonaisuus tasapainottelee toden ja fiktion välimaastossa. Minä käsittelin runsaat kymmenen vuotta sitten samoja asioita esittelemällä Lahteen muuttaneille tuttavillemme Suomen Chicagoa. Kiertoajelumme vei tietenkin Kymintiellekin, jossa murhan oli tehnyt Aimo Sippola. Esittelytekstini on vielä tallella ja siinä on kirjoitettuna, että murhaajalle kävi lopulta köpelösti, sillä parturikampaamon lattialta poliisi oli löytänyt Sippolalta pudonneen kirjeen, joka oli pankin kirje vekselin erääntymisestä.

Sippola oli siis vaikeuksissa. Eila Kanervikon luona hän oli käynyt jo aiemmin päivällä asiakkaana, ja oli sitten palannut. Saaliiksi Sippola sai 400 mk, ja oli kirjoittanut ruumiin viereen lapun: ”Huorille käy aina näin”.

Ada Pääskyniemi sanoo omassa esittelytekstissään, että ”me ihmiset olemme uteliaita ja on luonnolllista, että meillä on tarve etsiä selityksiä henkirikosten kaltaisille ääri-ilmiöille. Kun tietoa on saatavilla rajallisesti, alamme alitajuisesti tai tiedostaen täydentää tarinaan jääneitä aukkoja luoden oman totuutemme.”

Kymintieltä ajoin vieraamme seuraavaksi Metsäpellontielle, jossa 1994 Ilpo Larha ja Kullervo Haikas olivat linnoittautuneet yhteen kerrostaloasuntoon. He olivat paenneet vankilasta, jossa Larha oli tehtyään 1992 palkkamurhan Helsingissä. Paettuaan Larha ja Haikas ryöstivät SYP:n pankkikonttorin Pitäjänmäessä. Sieltä he tulivat tutun pariskunnan luo Lahteen Metsäpellontielle. Poliisi perässä. Alkoi piiritys, jota kesti yli kaksi vuorokautta. Larha ampui ikkunasta kahta poliisia, jotka eivät kuitenkaan kuolleet. Yhdessä vaiheessa Larha soitti Radio 99:n (nyk. Voima) suoraan lähetykseen ja mm. kertoi mukanaan olevista räjähteistä. Räjähteitä ei kuitenkaan ollut. Sitten yllätti väsymys ja Haikas sekä asunnon asukkaat pääsivät pujahtamaan ulos. Lopulta Larha ampui itsensä. Larhan kanssa neuvottelijana toimi Lahden poliisin rikoskomisario Esko Heinonen.

Tammikuussa 2000 oli Lahdessa moottoripyöräjengiläisten sisäinen kahina. Cannonball MC:n Lahden osaston jäsenet kostivat edellisvuonna tapahtuneen ampumatapauksen ampumalla Bandidos MC:n johtaja Björn Isakssonin, MC:n jäsenen Sakke Pirran ja Black Rhinosin Juha Jalosen.

Rautatienkadun ja Puistokadun risteyksessä sijaitsevan Ararat-ravintolan eteen oli pysähtynyt kaksi autoa. Ampujat olivat ruokatauolla läheisestä oikeustalosta, hakivat aseet ja menivät pizzeriaan, missä oli Bandidosin ja Rhinosin jäseniä ruokailemassa. Sisällä oli kaikkiaan 23 ihmistä. Kolmen kuolleen lisäksi myös sivullisia haavoittui. Lahden käräjäoikeus tuomitsi Eikka Lehtosaaren ja Sami Koivulan kolmesta murhasta ja neljännen murhan yrityksestä elinkautisiin vankeuksiin. Kolmannelle ampujalle Pertti Hämäläiselle tuomittiin kymmenen vuotta ehdotonta vankeutta - hänen aseensa ei ollut toiminut, eikä hän voinut ampua. Autonkuljettajana toiminut Esa Lampinen tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.

kari.naskinen@gmail.com