Israelin armeijan hyökkäysvaunu ampui Gazassa 355 laukausta henkilöautoon, jossa kuolivat viisivuotiaan Hind Rajabin setä, täti ja kolme serkkua. Hind Rajab jäi autoon ja häneen saatiin puhelinyhteys Punaisen Puolikuun hätäkeskuksesta. Tästä monta kertaa katkenneesta puhelusta tehty elokuva Hind Rajabin ääni (2025) on traaginen kuvaus Israelin harjoittamasta kansanmurhasta. Elokuvassa kuultava Hind Rajabin puhe on aidoilta nauhoituksilta. Kun tilanne on tytön pelastamisen kannalta vaikea, kestää ja kestää, hätäkeskuksen henkilökunta yrittää pitää tytön toivoa yllä puhumalla hänen kanssaan kaikenlaista. Hind Rajab kertoo haluavansa taas hiekkarannalle kävelemään ja leikkimään, ja sanoo esikoulunsa nimen olevan ”Onnellinen lapsuus”. Kolmen tunnin kuluttua vihdoin saadaan ambulanssi liikkeelle. Matka ei ole pitkä, mutta perille ei auto pääse, koska Israelin armeija tuhoaa myös ambulanssin ja murhaavat siinä olleet kaksi ensihoitajaa.
Tämä tapahtui 29.1.2024. Vasta pari viikkoa myöhemmin Hind Rajab ja muut autossa olleet ihmiset löydettiin kuolleina. Israel väitti, ettei naapurustossa ollut tuohon aikaan ollut sen joukkoja, ja kielsi tehneensä iskun. Tämän väitteet kuitenkin kumosivat Washington Postin ja Sky Newsin satelliittikuvat ja muutkin visuaaliset todisteet. Pommitetun ambulanssin paikalta löydettiin amerikkalaisvalmisteisen M830AI-ammuksen sirpaleita.
Tunisialaisen Kaouther Ben Hanian ohjaama elokuva kertoo tapahtumista samalla tavalla, millä hätäkeskuksen henkilöt sitä seurasivat. Elokuva tapahtuu koko ajan hätäkeskuksessa, jossa asiat eivät suju pelkästään sujuvasti. Sekä henkilökohtaiset hierarkiaristiriidat että eri organisaatioiden jäykät turvallisuusohjeet hidastavat ambulanssin saamista liikkeelle, vaikka eihän silläkään mitään merkitystä ollut, koska israelilaiset joka tapauksessa panivat sen kranaatinheittimillä seulaksi.
Jos joskus, niin nyt tästä elokuvassa voi sanoa, että on järkyttävää kuulla Hind Rajabin hätää, kun kaikki muut autossa olivat jo kuolleet: "Ne ampuvat meitä. Panssarivaunu on ihan vieressäni. Olemme autossa, panssarivaunu on vieressämme.”
"Olen niin peloissani, tulkaa. Hakekaa minut. Tulkaa, tulisitteko?"
”Älä jätä minua. Pelkään pimeää. Ketään ei ole kanssani.”
Hind Rajabin ääni kuuluu korvissa vielä pitkään elokuvan jälkeen. Harvoin on edes varsinainen dokumenttielokuva koskettanut yhtä syvältä.
Venetsian elokuvajuhlilla viime vuonna elokuva voitti tuomariston grand prix -palkinnon, mutta amerikkalaista Oscaria sille ei tietenkään myönnetty, vaikka oli sentään ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon saajaksi.
Suomen valtio on jatkuvasti kaupankäynnissä Israelin sotateollisuuden kanssa. Ulkoministeri Elina Valtosen (Kok) ja puolustusministeri Antti Häkkäsen (Kok) mukaan tämä ei ole politiikkaa, vaan puhdasta liiketoimintaa, jossa Suomi ostaa sieltä, mistä parhaat tuotteet saa. Sanna Marinin (SDP) hallitus oli samaa mieltä. Hyviä tuotteita ne Israelin lingot ja ohjukset tietenkin ovatkin, kun niitä voi jatkuvasti testata aivan kotinurkilla todellisiin maaleihin. Tuore uutinen on, että asekauppasuhdetta entisestään vahvistetaan ja pidennetään.
kari.naskinen@gmail.com
